Friday, February 11, 2011
Oksennusta
10 minuutin sängystätipahtamisen miettiminen
Sängystäputoaminen.
Sängystäputoamisen sattumattomuuden ihmettely
Erilaisissa asennoissa kyhjötys lattialla
Sänkyyn nojaaminen
Joustinpatja kaatuu
Hermostuminen joustinpatjan kaatumista ennen ja sen jälkeen
yht 2-4 lätsäriä, joista 2-4 omalle naamalle, 0 muiden
1 huuto
sen jälkeen menin suihkuun
Suuri mysteeri ja rikos selvitettävänä. Ovilkellonsoittelua ja aidantakanaodottelua ystävien kanssa. Mysteeriä selvittämässä kaikki. Liikkuvia autoja, joissa ei ole ketään kyydissä, ainaki kaksi, yksi punainen.
Loppuen lopuksi lähdetään valumaan kohti jotain stadionia tai kallion urheiluhallia. Sitä kohti mentäessä tajuan, että mysteeri onkin ollut vain hämäystä sille, että kohta aletaan laulaa minulle synttärionnittelulaulua. Yksi rivi ihmisiä on minun takanani ihan täynnä ja toinen täysi rivi on ensimmäisessä rivissä. Itse istun keskellä kahden-kolmen tutun vieressä. Sitten lauletaan. Paljon onnea vaan paljon onnea vaan paljon onnea Anni, olet aivan parastaa. Saatana, keksin unessa hyvän uuden lopetuksen onnittelulauluun ja nyt jo unohdin sen, ehkä tuo lopetus oli se, voi olla, että ei. Lopun lauloi erityisen kovaa eräs punapartainen mies, jota ei ole olemassa.
Sunday, September 5, 2010
Thursday, August 26, 2010
Hao, on aikoja joita en halua kirjoittaa itseeni
on aikoja joita haluan olla kirjoittamatta itseeni
viirutan itseni kaikella, mutten halua kirjoittaa siitä mitään
kun linnut lentävät kahdestaan, ajattelen sinua
siten tämä elämä minut viiruttaa
viiruttaen itsensä täytteen konteksteja
kun olen tukkinut joka sanan ja näyn muistoilla on aika
puhdistaa kenttä, borrar texto, CRTL+N
Monday, July 13, 2009
maailmanlopetus järjestysluku 9812^54^9
ei vain omasta kuolemasta
kaikkien kuolemasta
pommi-iskuja S-Bahnasemilla
tanssin
tiesin joko kuolen tai sitten en kuole
nämä hyvästit
tuuli plärää kirjan sivuja eteenpäin
Thursday, July 9, 2009
rakspoksdiupiupaupou
Mysteeri heittelee ees ja taas ja tunnen olevani sen armoilla täysin. Tämän voisin surussani muistaa. Yhtä kirkkaalta taivaalta pulpahtaa rakkaus kuten surukin. Yhtä vähän niistä ymmärrän. Se on hengitystä. Syvää elämää, kuin kohoilevat viinirypäleet ja miun koko tää mitä luulen olevani. Laajenee ja kutistuu. Rakastuu ja surustuu. Tämän kaiken annan mennä ja tulla. Ja kiitollinen.