Jouluna tapahtui

Joulu oli ihana. Olin todellatodella onnellinen.
Kiitos kaikkeuden vartioille, että sain olla ja herkutella siellä missä rakastetaan.
On niin ihmeellistä miten suuresti toisten ihmisen avoinaisuus itteensäkki vaikuttaa. Avaa heti. Avaa. Avaa avaa. Kaunista kaunista. Avaaminen sai aikaan myös kaikenlaisia muita fiiliksia, joita tuli esille joogan ja meditaation yhteydessä. Kirjottelin jouluna vähän ja tässä niitä.


Tuntuu, ettei minulta puutu mitään.
Ja heti jos jotain tälläistä erehtyy tuntemaan niin tulee, että puuttuuko sittenkin.

Sama tilanne.
Sama tietämättömyys mikä kaunista.
Sama eksyneisyys. Ei tiedä miltä tuntuu.
Miksi pitäisi olla tieto siitä miltä tuntuu.
Tuntuu että automaattisesti.

Yhtäkkiä koko fyysinen olemus on raskas ja sietämön.
Tuntuu etten jaksa kannatella päätä.
Itken ja hengitys on vaikeaa.

Tänään oon ollu aggressioitten maassa.
Olisin halunnut oksentaa. Ja hyppiä tasajalkaa.
En ymmärrä miten tää rauha ja rakkaus vaikuttaa miuhun näin.

Kävin kävelyllä ja silitin hevosta. Se oli ihana heppa.
Toinen makoili kauempana. Tuntui että se oli jo väsynyt ja menossa kuolemaa kohti.

Täällä on niin meditatiivista.
Kaikkeuden tuoreus ja koko olemassaolo tuntuu niin hämäävältä.
Tuntuu kuin syntyisin joka hetki uuteen koska en tiedä mistään mitään.

Hyvää joulua. Onnellista uutta vuotta.

Toivon kaikille

rakkautta
viisautta
hymyjä ja naurua
rauhaa rauhaa rauhaa.

<3

..

Itku herkässä

viha
aggressiot
suruja
yksinäisyys
kelpaa en


Korvat höröllänsä kuuntelen.
Silmat levällään.
Iho.
Nenä.

Menen sinne.
Sinne menen mistä tulin ja mistä en tullut.
Kuljen sinne minne kuljen ja se on ainoa tie, se on kaikki tiet

Ja itku on herkässä.
Samoin ilo ja riemu.

:)

Jee.
Kiitos kaikille ja kaikkeudelle.
Mie haluan olla enemmän mie ja mie.
Aina enemmän, aina läpinäkyvämpi, aina kaikkea.
Puhkeamassa.
Luomisen sydämessä.

.

Jumala huutelee miussa miuta.
(Tykkään sanasta jumala. Siinä on miulle paljon)
Meidän välillä häiriöitä yhteydessä.
Taustakohinaa.
Melu peittää alleen.
Kuuntelen muuta ja tulen surulliseksi.

Tänään kaikki tuntui uudelta. Ihmeelliseltä. Erilaiselta.
Ihmisiä katsoin pitkään.
Heidän viisaita onnellisia surullisia väsyneitä hahmoja.
Olin kamalan surullinen itse.
Vaikka tunsin jotain uutta olevan liikenteessä.
En tiedä miten jaksan mennä täällä ja luottaa.
Mutta mitä muutakaan.

Öh

Jo on kummallista.
Ei oo aikaa olla tässä ja nyt.
Todella outoa.
Aina on paettava tätä hetkeä.
Paljon muutaki mentävä vaan karkuun.

Inkivääritee on todella vahvaa välistä.
Se saa viedä tämän kuumeen mennessään