31.01

Noista tunnelmista on jo siirrytty eteenpäin taas paljon uutta oppineena.

Tänään näin ihanaa Meritisiä täällä Berliinissä oli käymässä Meri. Ja toi kivan tuulahduksen elämästäni Suomessa tänne. Tosi ihana fiilis oli. Sen jälkeen kävin museossa kattelemassa vähän ihmeellisiä näyttelyitä ja seki mitä ihaninta.

Parasta tässä päivässä on se, et tajusin tossa jossain kohtaa, että miullahan on energiaa. Miulla on oikeesti sitä. Se ei oo menny mihinkä turhaan. Harjotus ei oo liian raskas ja viinaa ei oo tänä viikonloppuna tarvinnu juoda. Ihan parasta elämää!

Viimeaikoina pyöriny toi Maan korvessa/Suojelusenkeli päässä.
Herkkä laulu. Sehän se oli mikä sai miut sillo aikanaa enkeleitä näkemään.

Sekoamist

Olin viikonloppuna lauantaina juhlimassa. Kaverin synttärit. Join neljä olutta ja poltin jotain röökejä. Oli kyl tosi mukavaa. Teki hyvää. Joteki vähä etäisyyttä tähän joogapingotukseen sain ja pehmeemmi itteeni toivottavasti taas suhtaudun tästä eteenpäin.

Nyt on maanantai. Pinna on ihan älyttömän kireellä. Mikään ei oikeesti huvita. Tekis mieli nukkua koko päivä. Pää on ihan sumee. Eilinen päivä meni aika pitkälti koneella, koska pelotti. Onneks nukkumaan mennessä ei tarvinnu ihan kauheesti pyöriä. Siinäki oli kyl aika säikky olo. Tuntuuko muista yhtä pahalta viinameiningit? Tuntuuko sen tuskan arvosilta ikinä? En tiiä mitä morkkis tarkottaa. Oon käsittäny, että jotain sellasta häpeää siihen liittyy kun tuli hölmöiltyä ja rahaa menee. Mut tää on jotain toisenlaista. Tää vetää maton jalkojen alta jotenkin ihan täydellisesti. Vetää pinnan alle.

Nyt ihan viimeaikoina on alkanu pelottaa vähän muutki asiat. Sosiaaliset tilanteet on tosi rankkoja. Tunnistan ittessäni sen lamauttavan pelon, jonka seurauksena alan tarkkailemaan itteäni ja saatan käyttäytyä ihan vieraasti. Tälläsissä tilanteissa, ja niitä riittää, kaikki muiden ihmisten sanomiset ja eleet on tulkittavissa siten, että miusta ei tykätä.

Mutjuu. Nyt on tällästä käsittelyssä. Hyvä näin. Kiitos.

Rakastunut!

Oon ihan haltioitumisessa.
Nään punaisen taivaan ja rakennusten silhuetteja.
Lasisesta pinnasta heijastumat.

Kuuntelen jotain ja haluan tanssiatanssiatanssia.
Laittaa alulle sellaisen tanssivyöryn.

Olemisen herkkyys on tässä käsillä.
Oon pakoillu keskiöstäni pulppuavaa rauhaa ja autuutta.
Onhan se aikamoinen nöyryytys luovuttaa itsensä
onnellisuudelle.

Teen teen teen. Meen meen meen.

Rakastua ja herkistellä ja upota ja sykkiä.

Sydämen hymy

Sydämestä lähteny hymy ja hyrinä matkalla huulille ja siitä koko universaaliuteen.

Tuntuu tosi hyvältä sydämessä. Tuntuu hyvältä olla olemassa, tuntuu hyvältä olla mie. Tänään huomasin miten hymy ja välittäminen oikeesti lähti sydämestä. Ei mitään tekohymyjä enää voi. Kämppis sano tosi nätisti kun puhuttiin siitä kun joskus tuntuu niin kauheelta joutua tilanteisiin, joissa huomaa esittävänsä ja näyttelevänsä. Että siis, jossain vaiheessa se esittäminen ja paha olo omasta epäsopivuudesta vaan sattuu niin paljon, et ei voi enää, että alkaa vapautua. Alkaa olla.

....

Moikkamoi.

Luulen, et tapahtuu jotain tosi kaunista.
Koska. Ja vapauttavaa.
Koska hittolaine oon kokenu tänää sellasta ihan uskomatonta onnellisuutta ja energiaa.

Tajusin sen tosiaan,
etten voi oottaa keneltäkään mitään.
Ehkä kelasin, et sit voin
ehkä alkaa loistaa sisäistä valoo
jos muut antaa sille tilaa. Ja aihetta.
En tajuu mikä juttu seki oli.
Joteki tuntuu välillä,
et on tosi helppoo ja vaikeeta huijata itteensä.

Oon just sen verran paljon lueskellu juttuja buddhalaisuudesta, et toi myötätuntojuttu tuntuu kyl tosi hyvältä. Tuntuu tosi hyvältä jollaintapaa laittaa muut ihmiset etusijalle ja yrittää tehdä heille hyvää. (Vaikka pitää varoo, ettei mee miellyttämiseks.) Se on hankalaa, mut se tuntuu oikeestaan ainoolta. Vaikka tuntuu, etten oo kovin hyväsydäminen tai avosydäminen ihminen ni myötätuntoon hakeutumine on paljon se. Taas eteenpäin. Paljon koen näennäistä ylemmyyttä ja alemmuutta ihmisiin nähden. Mitä jos kaikista ihmisistä tuntuuki ihan samalta ku miusta? Ei sekään oo ihan poissuljettu vaihtoehto. Mut varmaan niistä tuntuu ihan samalta ja sit samaan aikaan ihan eriltä.

Shampootragedia.

Ni sen verran nyt voin tässä sanoa,
että pesen hiukset joka toinen päivä.

Ja voin sanoo myös senki verran,
että niinä päivinä kun saan pestä hiukset,
ni hiusten pesemine on ihanaa.

Ja sit tiiän senki,
et niinä päivinä ku saan jättää hiukset pesemättä,
ni seki on aivan mahtavaa.

Joskus saatan pestä hiukset myös peräkkäisinä päivinä.
Ja voi olla joskus myös,
et jätän hiukset kahtena peräkkäisenä päivänä pesemättä,
mut se on kyl tosi harvinaista.

...

Tajuatko tämän.

Ei miun tarvi matkia muita
miun ei myöskään tarvii miellyttää, tai paremminki yrittää miellyttää

ökö ökö
joku pistää vastaan
tuntuu vahvasti hyvältä elämäni eläminen
ja sanon että eihän, että et oo kyllä yhtään mitään ja epäkelpo

niinku sanoin, että odotan vain maailmalta, että se tuo miulle onnellisuuden.
ONNELLISUUDEN KUULUU TIPPUA TIELLENI
hössänhöö. mitä ihmeen paskaa jaksan syöttää ittelleni.
kaikki mitä oon kokenu sillä ei tunnu olevan merkitystä.

kiitollisuus, onnellisuus, elämän palveleminen, elämälle nöyrtyminen ja siinä juhliminen.
kaikki me ollaan jo valmiita sille kaikelle.
myös mie. ihana mie.