Monday, January 26, 2009

Sekoamist

Olin viikonloppuna lauantaina juhlimassa. Kaverin synttärit. Join neljä olutta ja poltin jotain röökejä. Oli kyl tosi mukavaa. Teki hyvää. Joteki vähä etäisyyttä tähän joogapingotukseen sain ja pehmeemmi itteeni toivottavasti taas suhtaudun tästä eteenpäin.

Nyt on maanantai. Pinna on ihan älyttömän kireellä. Mikään ei oikeesti huvita. Tekis mieli nukkua koko päivä. Pää on ihan sumee. Eilinen päivä meni aika pitkälti koneella, koska pelotti. Onneks nukkumaan mennessä ei tarvinnu ihan kauheesti pyöriä. Siinäki oli kyl aika säikky olo. Tuntuuko muista yhtä pahalta viinameiningit? Tuntuuko sen tuskan arvosilta ikinä? En tiiä mitä morkkis tarkottaa. Oon käsittäny, että jotain sellasta häpeää siihen liittyy kun tuli hölmöiltyä ja rahaa menee. Mut tää on jotain toisenlaista. Tää vetää maton jalkojen alta jotenkin ihan täydellisesti. Vetää pinnan alle.

Nyt ihan viimeaikoina on alkanu pelottaa vähän muutki asiat. Sosiaaliset tilanteet on tosi rankkoja. Tunnistan ittessäni sen lamauttavan pelon, jonka seurauksena alan tarkkailemaan itteäni ja saatan käyttäytyä ihan vieraasti. Tälläsissä tilanteissa, ja niitä riittää, kaikki muiden ihmisten sanomiset ja eleet on tulkittavissa siten, että miusta ei tykätä.

Mutjuu. Nyt on tällästä käsittelyssä. Hyvä näin. Kiitos.

5 comments:

Anonymous said...

Vähän samoja maanantaitunnelmia täällä.

Outi said...

Humalan jälkeen voi kyllä olla melko synkät meiningit hei. Aivokemiaa, beibe. Mulla se liittyy jotenkin ehkä semmoseen pitkäaikaseen, kepeään juopotteluun.

<3

Äni said...

Aivokemiaa allright,
mut en mie silti tiiä miltä toisista tuntuu.

Anonymous said...

joo. mie yhdyn siun tunnelmiin. enää ei tuu hölmöilystä morkkista. siitä vaan että on lähteny, tai nii, ei lähtemisestä. kroppa ei vaan tykkää alkoholista ja sit kun ne tuntemukset tulee vasta parin päivän viiveellä. sillon miettii että onko se alkkis sittenkää syy. päähän siinä menee pehmeeks. mut jaksamista. parempaan päin.

tuuritove said...

miu morkkis tulee jo sen juomisen kohdalla, toisen kaljan puolivälin paikkeilla, tarkalleen ottaen. ei voi oikeen alottaakaan. tosi harvoin vaan, kun saa itsensä siihen hypnoosin kaltaiseen tilaan, jossa humala ja epäterveet tavat on sallittua huvinkaltaisuutta. mie oon jotenki rajottunut kai.

ja lauantaina ois omat tuparit.