Vilskettä

Voi herranjestas. Olinhan ihan täysin unohtanu, että täällä voi tällästä hulvatonta hulinaaki olla.

Juhuu Berlin!

Tähänastista

- Sain auringonkukan tervetuliaisiksi.
- Oon polttanu useita (liikaa) savukkeita. Tosin sellasia missä ei oo lisäaineita.
- Oon villiintyny tästä kaupungista, eritoten Prenzl Bergistä.
- Tykkään mennä yksin täällä.
- Meen sekasi paljosta saksan puhumisesta.
- Oon nukkunu paljon ja oon tosi väsyny.
- Luen yhtä kirjaa, mikä on saanu paljon puheita aikaan täällä.
- Oon ollu superilonen siitä, miten ihania kavereita miulla on täällä.

Äsken söimme kaikenlaista mitä Joanna oli löytäny turkkilaisesta supermarketista.
- Oliiveja
- Hummusta
- Turkkilaista leipää
- Kuivattuja tomaatteja
- Dolmadeksia
- Salaattia, jossa rucolaa, tomaatteja, kapriksia ja fetaa
- Ja kaikkein parasta kaikista Vadelmia! Juhuu!

Ihania juttuja ja kaikenlaista.
Ehkä lähetään kohta käymään jossain.

Surinaa

Mie oon aika paniikissa tästä lähöstä, joka on ylihuomenna.

Ensinnäkin miusta tuntuu, että mie oon unohtanu yhtä ja toista. Siis niin, etten edes fyysisesti olis valmis lähtemään. Matkalaukku on jo kakskytkilonen enkä edes oikeesti tiedä, että kuuluuko sinne vielä jotain vai ei. Sit miulla on kasvot vähän ihottumassa.

Henkisesti ja sielullisesti oon aika surullinen. Oon eläny niin herkkää aikaa. Miulla tulee ihan sikaikävä miun äippää ja iskää. Ystävien kanssa oon kokenu mitä hienoimpia hetkiä. Tuntuu, että oon avautunu joka suuntaan ja tuntuu hyvältä kun muutkin avautuu. Läpinäkyvyys ja rakkaus ruokkii itseään. Ootte kaikki niin rakkaita. En todellakaan joitakin vuosia sitten osannut aavistaa miten näin voi ollakaan. Ei miul oo mitään syytä ikävöidä kun kannan kaikki rakkaat mukana miun rintakehän alla, sydämessä. Kaikille on pikku lokero.

Nyt kun kirjotan tätä niin tajuan et kaiken tän takana ja alla on pelko, että mie menetän rakkauden tai yhteyden miun sydämeen. Mut en kyllä yhtään tajua miten niin vois tapahtua.

Eli ehkä kuiteki jihuu. On niin siistiä!

Uniasiat

Noniin.
Nyt miust tuntuu, et mie oon saavuttanu jonkinlaisen väsymysmaksimin. Miulla on alla ollu köhää ja kuumeilua ja pelkoa jostain pahemmasta taudista. Eilen lähin kuiteki reippaana kaupungille rommikolat mielessä. Oli kiva ilta kyllä ja tapahtu vaikka mitä. Sain olla kavereitten kanssa. Sain nukuttua ehkä kolmentunnin unet. Tänää miust on sit tuntunu, et tuun hulluks jollaitapaa. Siis et se väsymys sai miut sellasee horkkaa, et tuntu et kohta lähtee ihan käsistä. En kyllä osaa sanoa et mitä ois voinu tapahtua.
No nyt miulla on uniajatukset taas mielessä ja toivon ittelleni oikeen rauhallista unta. Äitiä ja iskää on nyt aika kova ikävä kun ne on jossain vierailemassa. Ois kiva et ne ois täälä kun mie käyn nukuttelemaan. On kyllä itseasiassa ikävä ihan kaikenlaisia ihmisiä nyt. Mut se hyvä ikävä. Hyvää yötä kaikille.

Ajatelmat.

If thoughts arise, remain present in that state;
if no thoughts arise, remain present in that state;
there is no difference in the presence in either state.

- Garab Dorje

Tää on miust nii hyvi nyt tää et milt miust tuntuu. Kiitos Annelle et löysin tän.

Kesän lopulla tie vie Berliiniin.

Mie oon lähössä viikon päästä Berliiniin elämään miun elämää ja kasvamaan miun kasvatuksia. Ihan käsittämätöntä on se kuin mie oon ollu tän kesän niin hetkessä kiinni. Nyt kun tuo Berliinireissu on suunnilleen viikon päässä ni onhan se ihan superhassua. Haluiaisin olla valmiimpi, mutta ei valmiutta ajatuksillä tehdä. Valmiimpi mie oon kun pää on tyhjä. Sillon voin ottaa todellisuuden vääristymättä vastaan.

Tää viime vuosi on ollu rytinää. Ryskettä ja pampam.
Oon ollu todellatodella pohjalla. Oon pelänny kuolevani ja samaan aikaan pelänny joutuvani jatkamaan elämää. Kevätaurinko on meinannu tuhota miut.

No sit on ollu kesän hiipiessä näin mahtaviiki juttuja. Ehdottomasti hienoimpana niistä se, miten sekasi mie oon tästä elämästä menny. Sitä en osaa sanoo, et näkyykö se muille, mut mie oon oppinu todella nauttimaan ja hehkuttamaan asioita, joista mie tykkään. Oon heränny eloon.

Miun rukous.

Jumala.

Sie näytät miulle elämän rytmit ja saat miun pään surisemaan.
Siulla on miun nimi ja kaikki nimet, kaikki sanat, kaikki käsitteet ja kaikki asenteet.

Ja sie oot varmasti väsyny ku tää on niin uskomatonta kaikki.
Mut samaan aikaan siussa on kaikki energia ja kaikki on siulle päivänselvää.

Tiiätkö ku mie oon häkeltyny.
Häkeltyny siun ihanuudesta ja häkeltyny siun voimasta.

Millainen reissu.

Tylsä?
Mielenkiintoinen?
Tylsä?
Kiinnostava?
Outo?
Rajallinen?
Rajaton?
Herkkä?
Elossa?
Unessa?
Sumussa?
Kuollut?
Valveilla?
Elämän aamussa?
Elämässä?
Hengittämässä?
Valveilla?
Elossa?
Lennossa?
Tukehtumassa?
Kuurona?
Sokeana?
Mitä? Mitä vittua? Mitä helvettiä tapahtuu?

Ilmassa muutoksen tuoksu.
Kasvoilla herkkä avonaisuus ja ehkä ällistyneet silmät.

Bang bang.

No koska kaikki tieto ja kaikenlaiset menetelmät ovat ihan ulottuvilla.
Voin keskittyä väljähdyttämään kokiksen ideaalitilaan.
Keskityn vielä rauhassa tositeeveeseen.

Huomenna paneudun elämän viisauteen ja virtaamaan.
Huomenna miulla aikaa etsiskellä omaa keskiötä.
Huomenna lähentää itseni sykkivään yhteen sydämeen.

Mut hitto, einysentää.
Miehän räjähän kokoajan.

Paska

Vittu saatana. Vitun kuvottavaa ja helvetin oksettavaa. Saatanan helvetti. Välillä tuntuu, että onpa helppoa elämä ja huomaan kuinka jokainen hetki on lahja. Vitut. Sitten niskat tukkeutuu täyteen paskaa. Kaivan vanhat jutut esiin ja tukkeudun ihan täysin. Kaivan ne, jotta voisin vesittää kaiken uuden ja raikkaan syntymisen.

Oon miljoonasti puklannu, riuhtonu ja huutanu ittestäni pois ne vihat ja katkeruudet. Miljoonasti teen sen vielä uudestaan.

Silti rakkaus. Ihanoikeesti. Silti.

Tunne

Kirjassa (R. Cushnir, Sytytä sydämesi) kehotettiin yhtenä kutsuna rakkauteen kokemaan kaikki tunteet, avautumaan tunteille. Tuntemaan tunteet keholla. Tuntemaan missä kohtaa ne kehoa tuntuvat.

Joten loppurentoutuksen aikana kuuntelin kehoa ja tunsin sydämessäni ahdistuksen. Tunsin möykyn tai pikemminkin jotakin suorakaiteenmuotoista. Se ei liikkunut mihinkään ja tuntui lohduttomalta kun se ei liikkunut. Mitään muuta ei tapahtunut kuin se, että havaitsin sen ahdistuksen.

Lopulta nousin ylös siitä ja itkin sen ajatuksettoman itkun. Itkin pois sitä ahdistusta, joka niin kauaksi aikaa jumiutui. Itku, joka on vain se itku eikä mitään muistoja, tuntuu kuin jumalan pudottamalta lahjalta miulle.

Eli kiitollisuus.

Matkakertomuksen alku

Haluan rukoilla, runoilla ja kertoa.

Olen matkalla ja huomaan keränneeni kantamuksiini kaikkea tarpeetonta. Välillä tuntuu, etten jaksa kantaa sitä kaikkea. Saatan luuhistua niiden painoon. Välillä tuntuu, että kestän kaiken. Että paska saa tulvia ja voin kahlata siinä niin, ettei mitään. Todellinen matka alkoi siitä kun tajusin olevani matkalla ja matkallaolon olevan tärkeintä.

Saan luopua turhasta painosta ja mennä kohti kevyitä askelia.