Kirjassa (R. Cushnir, Sytytä sydämesi) kehotettiin yhtenä kutsuna rakkauteen kokemaan kaikki tunteet, avautumaan tunteille. Tuntemaan tunteet keholla. Tuntemaan missä kohtaa ne kehoa tuntuvat.
Joten loppurentoutuksen aikana kuuntelin kehoa ja tunsin sydämessäni ahdistuksen. Tunsin möykyn tai pikemminkin jotakin suorakaiteenmuotoista. Se ei liikkunut mihinkään ja tuntui lohduttomalta kun se ei liikkunut. Mitään muuta ei tapahtunut kuin se, että havaitsin sen ahdistuksen.
Lopulta nousin ylös siitä ja itkin sen ajatuksettoman itkun. Itkin pois sitä ahdistusta, joka niin kauaksi aikaa jumiutui. Itku, joka on vain se itku eikä mitään muistoja, tuntuu kuin jumalan pudottamalta lahjalta miulle.
Eli kiitollisuus.
No comments:
Post a Comment