maailmanlopetus järjestysluku 9812^54^9

taas uni maailmalopusta
ei vain omasta kuolemasta
kaikkien kuolemasta
pommi-iskuja S-Bahnasemilla
tanssin
tiesin joko kuolen tai sitten en kuole

nämä hyvästit
tuuli plärää kirjan sivuja eteenpäin

..

Tanssivat on kauniita ja herkullisia.
Roiskahtelevaa elämää!

rakspoksdiupiupaupou

Yhtäkkiä miulla on kaikki tämä rakkaus olemuksessa.
Mysteeri heittelee ees ja taas ja tunnen olevani sen armoilla täysin. Tämän voisin surussani muistaa. Yhtä kirkkaalta taivaalta pulpahtaa rakkaus kuten surukin. Yhtä vähän niistä ymmärrän. Se on hengitystä. Syvää elämää, kuin kohoilevat viinirypäleet ja miun koko tää mitä luulen olevani. Laajenee ja kutistuu. Rakastuu ja surustuu. Tämän kaiken annan mennä ja tulla. Ja kiitollinen.

.

Viimeyön unessa henkilöityi kaikkeuden hellä hengittävä syli. Siihen miut oli otettu ja syvästi paineuttu. Suruuni vastattiin juuri kuten piti ja olin kiihottunut ja se hyväksyttiin.

Viimeajat oon ollut joko jossakin psykoosissa tai masennuksessa. Tai siten itse tulkitsisin nämä asiat. Väsyttää tämä suru, joka on jossain toisessa ulottuvuudessa kirjotettu miuhun. Kaikki tapahtuu epävarmuuden läpi. Hävettää kauheasti se, etten ole päässyt tästä oikeastaan eteenpäin. Olen onnellinen auringon lapsi + laahaavat asianhaarat.

sekkkkksiä½!

Kariutuuko se siihen kun haluan rakastaa ja rakastella niin paljon. Että haluan sitä niin paljon, etten sitä voi ikinä saavuttaa. En voi päästää irti, koska teeskentelisin vain päästäväni irti. Ja irtipäästäminen on myös aika pelottavaa. Sykin seksuaalista energiaa. Ajatukset väräyttävät samat fiilikset sydämessä liikkelle kuin, että se todella tapahtuisi. Jos kehtaisin, kertoisin tarkemmin.

Soutureissu pikkuinen

Noniin Nyt!

Nyt olen saanut airot käteen ja soutelen täällä universumin kokoisessa pikku lätäkössä. On niemiä ja lahtia ja on ulappaa, että huippaa. Parhas idea oli nousta tanssimaan laineiden kanssa ja se kariutui. Pelkojen kareille. Antaa sen olla. Menen salmeen, josta kerran pääsi (40 vuotta sitten) läpi. Nyt kaislat ovat tukkineet sitä, mutta mikään ei estä yrittämästä. Välillä innostun soutamaan ja jätän soutelun sikseen. Jostain on takamus kastunut ja rystyset pinkeinä väännän. Välillä airot lipeää vedestä ja räiskyy. Räiskyy mielikuvitusmatkaseuralaisten päälle. Vauhti huimaa jollain tavalla, mutta sitten taas ei koska päähän on pidettävä kylmänä oli tilanne mikä tahansa. Innostua saa kuitekin vesikasveista. Vesikasveista saa innostua. Ja muista veneistä. Voipi vilkutella. Vilkut vilk!

OI oi oi oi! Mitä liplautusta!

o

paluu vuoden taakse

pettymys ja pelko oikein kun kenelle voin sanoa
taas että menee taas huonosti ja yhä
miltä ne tuntuu ne silmät kun on itkenyt kauan
niiden iho tuntuu kuumalta herkältä puutuneelta raukealta

yritän rintakehälläni synnyttää saippuakuplia täyteen asioita joiden annan mennä se on hankalaa kun tuntuu ettei se liikuta mitään tästä ei eheydytä

koen jonkinlaista rakkautta sadepisaroissa keltaisen taivaan edellä ja rukoilenrukoilen
joskusjossain saanhan vielä ihastella ihoa ja silittää hiuksia

etten sättisi ja lyttäisi itseäni näin

välin pitä mätön

Välinpitämättömyyshulluus. Huohottelin ratikassa ja käpsyttelin ympäriinsä. Silmät auki niinku lapsilla. Mitä. Itkettäänaurattaajaoksettaa juuri sen verran, että ei yhtään.

Kuukaudessa olen vanhentunut kaksi vuotta ja käteni näyttävät muinaisilta.

Rakkaudenkaipuuta jäin huohottamaan tänne kuivalle rannalle. Jossa on näitä olemattomia olentoja. Silitän niiden hiuksia ja suutelen sitten solisuulle. Sätkin ja huohkaan siellä rannalla. Sydän räjähtää rinnasta ulos heihei. Ei lähtenyt mihinkään, soittelin vain muita sydämiä apuun. Huohotusta. Ei tämä ollutkaan välinpitämättömyyttä vaan huohotusta.

Haluan räjäyttää kaksi sydäntä vastakkain ja voisivat vaihtaa numerot ja rakastaa uudelleen.

Uudet sammarit

Unet vetää suruun keskiruumista eli sydämenkohtaa. Unet ja elämä, yhtä häilyväisiä. Herään ja mietin mitä unta tuli nähtyä ja sitä, millaista elämää on tullut tähänasti elettyä. Elämä täytyy konstruoida uudelleen ja uudelleen. Ne ovat muistoja. Muistoista palapelaan taas ja taas kuvaani itsestäni kuuntelematta tämänhetkistä itseäni.

Olen todella surullinen ollut. Surua ja melankoliaa. Eilen olin dynaamisessa meditaatiossa ja tuntui aika vahvasti, että kaikki se rääkyminen ei ollut minun suruani. Tuntui tulevan ehkä äitini puolelta. Tai aika vahvasti siinä koin äitiäni. Oliko se omaa suhdettani äitiini vai äitini surua. Aaaaaah. Ihanaa. Huusin niin VITUSTI, että aaaaaaa!

Ja se rakkaus. Se on kokoajan tässä. Se ei mene mihinkään. Olen niin rakastunut sinuun, että en tiedä onko se edes totta. Hävettää miten voin olla niin sokeasti kiinnostunut vain sinusta. Pelottaa, jos se tunne katoaisikin yhtäkkiä ja samalla jos joudunkin elämään sen kanssa koko elämäni. Ajatukset, jotka liittyy tähän tuntuu tukahduttavilta ja surullisilta toivottomilta. Itse fiilis on varmaan toisenlainen, voimauttava. Saatana olen elossa ja mitä kaikkea!

moi vau

Sylikkäin
yhteisellä matkalla
meihin maailmaan
rajattomuuteen

moi kun oot vau
ollaan jossain yhteisessä energiassa
valkoisen lakanan alla ehkä
hymyilemässä
toisillemme
ja avaruuteen

tämä totuus
puhdas itse
tuntuu hyvältä
tuntuu pahalta

Prag

Prahan metrosta

Toinen. Varmasti rankkaa kun joudut joka päivä
matkustamaan niin kauan yliopistolle
Minä. Ei, rakastan matkustamista. Kaikkea matkustamista.
Junassa, metrossa, lentokoneella, laivalla ja pyörällä.
Varsinkin pyörällä. Kävelystä en pidä niin paljon.
Toinen. Niin, mutta kun teet sitä joka päivä.
Minä. Ei, rakastan sitä.

itken vedessä

itken 47 minuuttia
kyynelet valuu korvia kohti
vaihdan asentoa
yksi hulahtaa suoraan korvakäytävään

tipahdan veden alle

eristynyttä täällä

kalat pusuttelee turvonneita silmiäni
ja haron vesikasveissa on sameaa

kyyneleni matkaavat
ehkä jo jonkun toisen silmissä

kun humahdin veden alle
en enää tiennyt kenen itkuja itken
ja miksi
vai itkinkö edes

hirviölle joka olin

haista paska
siulla on jotain tummaa sisälläs
heitä se pois
oot niin vaikee ja itsekäs
on rumaa mitä teet muille
siulla on jotain rooleja meneillää


häivy miusta

limaa -- aaaa

välinpitämättömyys
venyvää limaa
sellaista mitä minusta tulee ulos joskus

mieli ja keho venyvässä limassa
on kuin ulostetta ja jäin siihen hengailemaan

en tiedä kuka olen
ja yritän löytää itseni heijastuskuvasta
mutta se olikin vain tarkastuskatsastus
joko hyväksyn itseni
hyvältä näyttää
mutta en hyväksy

tiedän etten ole se mikä olin eilen
tiedän etten ole

Millaista elämä on nyt

on niin siunattu olo
luotinko kaikkeuteen ensin
vai ottiko se miut huollettavaksi kysymättä

olen onnellinen
olen enemmän itseni
rohkea joskus
vapaa ehkä

ihastuminen

olet huoneesani
tiedän mitä aijon
aijon kertoa siulle, että oon ihastunu siuhun

ilma muuttuu intensiivisemmäksi
en nää muuta kuin punaisen paitasi
sydän vetää jossain kiertoradalla jotenkin ihan kieroon

sitten kerron

se onkin rohkeinta mitä olen tehnyt pitkään aikaan
kirkas valo sokaisee
enkä ole jotenkin itseni
ja kuitenkaan kuka muukaan

nyt olen täynnä unelmia ja toivoa
se tuntuu ajan tuhlaukselta

24.03

Hei elämä!
kiehtova jättimäinen jännitävä
aavistamaton antauduttava
analysointiin et taida taipua

matkalleni tiputtelet
surua ja iloa
täysin varoituksetta
pysäytät ja liikkeytät

mie haron vielä vastaan
haravoin viimesyksyjä
lehtiä kauan sitten
pudonneita
sitten maatuneita

22.02

Hyvin vaikeeta kirjottaa. Tuntuu, etten tätä osaa ja että tässä ei oo mitään kaunista.

Viikonloppuna nousi ihan seinä vastaan. Se olikin sellainen seinä, että tuntu ihan todelliselta. Lähdin baarista kotiin ja siitä illasta jäi kolkko olo, koska varsin itseeni tyytymättömänä siihen lähdinkin. Itkin kotimatkalla ihan täydeltä laidalta ja nukahdin ihanasti siihen. Kun aamulla heräsin, hetken tyhjää päätäni ihmettelin ja sitten muistin, päin vittuahan tässä meni eilenkin ja jatkoin siitä. Keskityin siihen itkemiseen, mutta rankkaa oli se, että siihen liittyi paljon ajatuksia. Se oli sitä hampaidenkiristelyitkua ja kun koko kroppa jännittyy siitä energiasta. Toisenlaista on se rento itku kun antaa kehon reagoida. Pyörittelin siis mielessäni pelkojani ja kaikenlaisia muita uhkakuvia. Päiväkirjaan olin kirjoittanut, että itken niin paljon, etten edes melkein näe mitään ja että pelottaa niin, että humisee.

pelottaa, etten ole iloinen ihminen pelottaa kertoa totuus muille mitä kuuluu? no hyvää ja hymyilyä ja sydämellä näette että nyt valehtelet pelottaa että olen pettymys itselleni ja muille että olen surullinen olento ja en saa sanaa suustani pelottaa kun en hyväksy itseäni pelottaa että menen kerran sellaiseen suruun etten sieltä ikinä palaa pelottaa että tulen hulluksi pelottaa etten ikinä sovi tähän systeemiin vaikka en haluakaan pelottaa ettei tämä tie kanna

Kampesin itseni huoneestani sillä verukkeella, että jos tämä on viimeinen päiväni, en halua istua yksin huoneessani ja itkeä. Sain keittiössä lohdutusta ja huolestuin silmistäni, jotka olivat todella turvonneet. Menimme vielä kahville ja luimme Coelhoa toisillemme ääneen.

Nyt on hyvin lempeät tuntemukset tuosta seinästä ja sen välttämättömyydestä. Prosessista miussa, joka jyllää ihanan vapaana ja vahvana. Pysäyttämättömänä.

lähempänä totuutta

aha jaha
peilaan sisälleni peilillä
joka on hyvin läpinäkymätön
peilin virkaa erikoisesti toimittava
linnanmäen peilitalon peili
vaiko rikkinäinen
vai sumea ja

näkyy erikoisia
peili vääntää ihmisten kasvot kieroon
joten nään että

minulle nauretaan
olen kömpelö
tyhmä
tylsä
ärsyttävä

on kokemus tästä
ja samaan aikaan kokemus/tieto että peilini valehtelee

rintakehässä ruksahtaa
kaleidoskooppi rävähtää (lainattu)

katson tanssivia ihmisiä
istun syvää hyrinää sisälläni
vaivihkaa
koko huone olen
olen koko huone

07.05

Raitiovaunu ajaa kiskoilla.
Raiteisiin jää huokaus.

Sama huokaus miussa.

05.02

Tänään kuulin puhuvani. En tiennyt mitä selitin. Suusta vain tuntui tuleva jotain sanoja. Millä perusteella voin ajatella, että voin sanoillani luonnehtia miltä minusta tuntuu? Välillä sellaset fiilikset, että menee ihan vierestä itsensä ilmaisu. Ilmiasu erilainen kuin sisäasu. Tänään erittäin räjäyttävät tunnelmat meditoidessa. Tuntu aivan kuin keho haluiasi päästää jotain energiaa irti. Tärisytti. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet varsinaista elämässä juhlimista. Ihanaa tää herkkyys muiden ihmisten välillä. Ja miten tänään yksi pään liike tuntui opitulta liikkeeltä. Ihan tarpeettomalta. Voin olla onnellinen ja juhlia sitä, etten tiedä mistään mitään. Vähiten itsestäni.

Kaikki on mahdollista.

31.01

Noista tunnelmista on jo siirrytty eteenpäin taas paljon uutta oppineena.

Tänään näin ihanaa Meritisiä täällä Berliinissä oli käymässä Meri. Ja toi kivan tuulahduksen elämästäni Suomessa tänne. Tosi ihana fiilis oli. Sen jälkeen kävin museossa kattelemassa vähän ihmeellisiä näyttelyitä ja seki mitä ihaninta.

Parasta tässä päivässä on se, et tajusin tossa jossain kohtaa, että miullahan on energiaa. Miulla on oikeesti sitä. Se ei oo menny mihinkä turhaan. Harjotus ei oo liian raskas ja viinaa ei oo tänä viikonloppuna tarvinnu juoda. Ihan parasta elämää!

Viimeaikoina pyöriny toi Maan korvessa/Suojelusenkeli päässä.
Herkkä laulu. Sehän se oli mikä sai miut sillo aikanaa enkeleitä näkemään.

Sekoamist

Olin viikonloppuna lauantaina juhlimassa. Kaverin synttärit. Join neljä olutta ja poltin jotain röökejä. Oli kyl tosi mukavaa. Teki hyvää. Joteki vähä etäisyyttä tähän joogapingotukseen sain ja pehmeemmi itteeni toivottavasti taas suhtaudun tästä eteenpäin.

Nyt on maanantai. Pinna on ihan älyttömän kireellä. Mikään ei oikeesti huvita. Tekis mieli nukkua koko päivä. Pää on ihan sumee. Eilinen päivä meni aika pitkälti koneella, koska pelotti. Onneks nukkumaan mennessä ei tarvinnu ihan kauheesti pyöriä. Siinäki oli kyl aika säikky olo. Tuntuuko muista yhtä pahalta viinameiningit? Tuntuuko sen tuskan arvosilta ikinä? En tiiä mitä morkkis tarkottaa. Oon käsittäny, että jotain sellasta häpeää siihen liittyy kun tuli hölmöiltyä ja rahaa menee. Mut tää on jotain toisenlaista. Tää vetää maton jalkojen alta jotenkin ihan täydellisesti. Vetää pinnan alle.

Nyt ihan viimeaikoina on alkanu pelottaa vähän muutki asiat. Sosiaaliset tilanteet on tosi rankkoja. Tunnistan ittessäni sen lamauttavan pelon, jonka seurauksena alan tarkkailemaan itteäni ja saatan käyttäytyä ihan vieraasti. Tälläsissä tilanteissa, ja niitä riittää, kaikki muiden ihmisten sanomiset ja eleet on tulkittavissa siten, että miusta ei tykätä.

Mutjuu. Nyt on tällästä käsittelyssä. Hyvä näin. Kiitos.

Rakastunut!

Oon ihan haltioitumisessa.
Nään punaisen taivaan ja rakennusten silhuetteja.
Lasisesta pinnasta heijastumat.

Kuuntelen jotain ja haluan tanssiatanssiatanssia.
Laittaa alulle sellaisen tanssivyöryn.

Olemisen herkkyys on tässä käsillä.
Oon pakoillu keskiöstäni pulppuavaa rauhaa ja autuutta.
Onhan se aikamoinen nöyryytys luovuttaa itsensä
onnellisuudelle.

Teen teen teen. Meen meen meen.

Rakastua ja herkistellä ja upota ja sykkiä.

Sydämen hymy

Sydämestä lähteny hymy ja hyrinä matkalla huulille ja siitä koko universaaliuteen.

Tuntuu tosi hyvältä sydämessä. Tuntuu hyvältä olla olemassa, tuntuu hyvältä olla mie. Tänään huomasin miten hymy ja välittäminen oikeesti lähti sydämestä. Ei mitään tekohymyjä enää voi. Kämppis sano tosi nätisti kun puhuttiin siitä kun joskus tuntuu niin kauheelta joutua tilanteisiin, joissa huomaa esittävänsä ja näyttelevänsä. Että siis, jossain vaiheessa se esittäminen ja paha olo omasta epäsopivuudesta vaan sattuu niin paljon, et ei voi enää, että alkaa vapautua. Alkaa olla.

....

Moikkamoi.

Luulen, et tapahtuu jotain tosi kaunista.
Koska. Ja vapauttavaa.
Koska hittolaine oon kokenu tänää sellasta ihan uskomatonta onnellisuutta ja energiaa.

Tajusin sen tosiaan,
etten voi oottaa keneltäkään mitään.
Ehkä kelasin, et sit voin
ehkä alkaa loistaa sisäistä valoo
jos muut antaa sille tilaa. Ja aihetta.
En tajuu mikä juttu seki oli.
Joteki tuntuu välillä,
et on tosi helppoo ja vaikeeta huijata itteensä.

Oon just sen verran paljon lueskellu juttuja buddhalaisuudesta, et toi myötätuntojuttu tuntuu kyl tosi hyvältä. Tuntuu tosi hyvältä jollaintapaa laittaa muut ihmiset etusijalle ja yrittää tehdä heille hyvää. (Vaikka pitää varoo, ettei mee miellyttämiseks.) Se on hankalaa, mut se tuntuu oikeestaan ainoolta. Vaikka tuntuu, etten oo kovin hyväsydäminen tai avosydäminen ihminen ni myötätuntoon hakeutumine on paljon se. Taas eteenpäin. Paljon koen näennäistä ylemmyyttä ja alemmuutta ihmisiin nähden. Mitä jos kaikista ihmisistä tuntuuki ihan samalta ku miusta? Ei sekään oo ihan poissuljettu vaihtoehto. Mut varmaan niistä tuntuu ihan samalta ja sit samaan aikaan ihan eriltä.

Shampootragedia.

Ni sen verran nyt voin tässä sanoa,
että pesen hiukset joka toinen päivä.

Ja voin sanoo myös senki verran,
että niinä päivinä kun saan pestä hiukset,
ni hiusten pesemine on ihanaa.

Ja sit tiiän senki,
et niinä päivinä ku saan jättää hiukset pesemättä,
ni seki on aivan mahtavaa.

Joskus saatan pestä hiukset myös peräkkäisinä päivinä.
Ja voi olla joskus myös,
et jätän hiukset kahtena peräkkäisenä päivänä pesemättä,
mut se on kyl tosi harvinaista.

...

Tajuatko tämän.

Ei miun tarvi matkia muita
miun ei myöskään tarvii miellyttää, tai paremminki yrittää miellyttää

ökö ökö
joku pistää vastaan
tuntuu vahvasti hyvältä elämäni eläminen
ja sanon että eihän, että et oo kyllä yhtään mitään ja epäkelpo

niinku sanoin, että odotan vain maailmalta, että se tuo miulle onnellisuuden.
ONNELLISUUDEN KUULUU TIPPUA TIELLENI
hössänhöö. mitä ihmeen paskaa jaksan syöttää ittelleni.
kaikki mitä oon kokenu sillä ei tunnu olevan merkitystä.

kiitollisuus, onnellisuus, elämän palveleminen, elämälle nöyrtyminen ja siinä juhliminen.
kaikki me ollaan jo valmiita sille kaikelle.
myös mie. ihana mie.