Uudet sammarit

Unet vetää suruun keskiruumista eli sydämenkohtaa. Unet ja elämä, yhtä häilyväisiä. Herään ja mietin mitä unta tuli nähtyä ja sitä, millaista elämää on tullut tähänasti elettyä. Elämä täytyy konstruoida uudelleen ja uudelleen. Ne ovat muistoja. Muistoista palapelaan taas ja taas kuvaani itsestäni kuuntelematta tämänhetkistä itseäni.

Olen todella surullinen ollut. Surua ja melankoliaa. Eilen olin dynaamisessa meditaatiossa ja tuntui aika vahvasti, että kaikki se rääkyminen ei ollut minun suruani. Tuntui tulevan ehkä äitini puolelta. Tai aika vahvasti siinä koin äitiäni. Oliko se omaa suhdettani äitiini vai äitini surua. Aaaaaah. Ihanaa. Huusin niin VITUSTI, että aaaaaaa!

Ja se rakkaus. Se on kokoajan tässä. Se ei mene mihinkään. Olen niin rakastunut sinuun, että en tiedä onko se edes totta. Hävettää miten voin olla niin sokeasti kiinnostunut vain sinusta. Pelottaa, jos se tunne katoaisikin yhtäkkiä ja samalla jos joudunkin elämään sen kanssa koko elämäni. Ajatukset, jotka liittyy tähän tuntuu tukahduttavilta ja surullisilta toivottomilta. Itse fiilis on varmaan toisenlainen, voimauttava. Saatana olen elossa ja mitä kaikkea!

moi vau

Sylikkäin
yhteisellä matkalla
meihin maailmaan
rajattomuuteen

moi kun oot vau
ollaan jossain yhteisessä energiassa
valkoisen lakanan alla ehkä
hymyilemässä
toisillemme
ja avaruuteen

tämä totuus
puhdas itse
tuntuu hyvältä
tuntuu pahalta

Prag

Prahan metrosta

Toinen. Varmasti rankkaa kun joudut joka päivä
matkustamaan niin kauan yliopistolle
Minä. Ei, rakastan matkustamista. Kaikkea matkustamista.
Junassa, metrossa, lentokoneella, laivalla ja pyörällä.
Varsinkin pyörällä. Kävelystä en pidä niin paljon.
Toinen. Niin, mutta kun teet sitä joka päivä.
Minä. Ei, rakastan sitä.

itken vedessä

itken 47 minuuttia
kyynelet valuu korvia kohti
vaihdan asentoa
yksi hulahtaa suoraan korvakäytävään

tipahdan veden alle

eristynyttä täällä

kalat pusuttelee turvonneita silmiäni
ja haron vesikasveissa on sameaa

kyyneleni matkaavat
ehkä jo jonkun toisen silmissä

kun humahdin veden alle
en enää tiennyt kenen itkuja itken
ja miksi
vai itkinkö edes

hirviölle joka olin

haista paska
siulla on jotain tummaa sisälläs
heitä se pois
oot niin vaikee ja itsekäs
on rumaa mitä teet muille
siulla on jotain rooleja meneillää


häivy miusta

limaa -- aaaa

välinpitämättömyys
venyvää limaa
sellaista mitä minusta tulee ulos joskus

mieli ja keho venyvässä limassa
on kuin ulostetta ja jäin siihen hengailemaan

en tiedä kuka olen
ja yritän löytää itseni heijastuskuvasta
mutta se olikin vain tarkastuskatsastus
joko hyväksyn itseni
hyvältä näyttää
mutta en hyväksy

tiedän etten ole se mikä olin eilen
tiedän etten ole