sekkkkksiä½!

Kariutuuko se siihen kun haluan rakastaa ja rakastella niin paljon. Että haluan sitä niin paljon, etten sitä voi ikinä saavuttaa. En voi päästää irti, koska teeskentelisin vain päästäväni irti. Ja irtipäästäminen on myös aika pelottavaa. Sykin seksuaalista energiaa. Ajatukset väräyttävät samat fiilikset sydämessä liikkelle kuin, että se todella tapahtuisi. Jos kehtaisin, kertoisin tarkemmin.

Soutureissu pikkuinen

Noniin Nyt!

Nyt olen saanut airot käteen ja soutelen täällä universumin kokoisessa pikku lätäkössä. On niemiä ja lahtia ja on ulappaa, että huippaa. Parhas idea oli nousta tanssimaan laineiden kanssa ja se kariutui. Pelkojen kareille. Antaa sen olla. Menen salmeen, josta kerran pääsi (40 vuotta sitten) läpi. Nyt kaislat ovat tukkineet sitä, mutta mikään ei estä yrittämästä. Välillä innostun soutamaan ja jätän soutelun sikseen. Jostain on takamus kastunut ja rystyset pinkeinä väännän. Välillä airot lipeää vedestä ja räiskyy. Räiskyy mielikuvitusmatkaseuralaisten päälle. Vauhti huimaa jollain tavalla, mutta sitten taas ei koska päähän on pidettävä kylmänä oli tilanne mikä tahansa. Innostua saa kuitekin vesikasveista. Vesikasveista saa innostua. Ja muista veneistä. Voipi vilkutella. Vilkut vilk!

OI oi oi oi! Mitä liplautusta!

o

paluu vuoden taakse

pettymys ja pelko oikein kun kenelle voin sanoa
taas että menee taas huonosti ja yhä
miltä ne tuntuu ne silmät kun on itkenyt kauan
niiden iho tuntuu kuumalta herkältä puutuneelta raukealta

yritän rintakehälläni synnyttää saippuakuplia täyteen asioita joiden annan mennä se on hankalaa kun tuntuu ettei se liikuta mitään tästä ei eheydytä

koen jonkinlaista rakkautta sadepisaroissa keltaisen taivaan edellä ja rukoilenrukoilen
joskusjossain saanhan vielä ihastella ihoa ja silittää hiuksia

etten sättisi ja lyttäisi itseäni näin

välin pitä mätön

Välinpitämättömyyshulluus. Huohottelin ratikassa ja käpsyttelin ympäriinsä. Silmät auki niinku lapsilla. Mitä. Itkettäänaurattaajaoksettaa juuri sen verran, että ei yhtään.

Kuukaudessa olen vanhentunut kaksi vuotta ja käteni näyttävät muinaisilta.

Rakkaudenkaipuuta jäin huohottamaan tänne kuivalle rannalle. Jossa on näitä olemattomia olentoja. Silitän niiden hiuksia ja suutelen sitten solisuulle. Sätkin ja huohkaan siellä rannalla. Sydän räjähtää rinnasta ulos heihei. Ei lähtenyt mihinkään, soittelin vain muita sydämiä apuun. Huohotusta. Ei tämä ollutkaan välinpitämättömyyttä vaan huohotusta.

Haluan räjäyttää kaksi sydäntä vastakkain ja voisivat vaihtaa numerot ja rakastaa uudelleen.