Nyt olen saanut airot käteen ja soutelen täällä universumin kokoisessa pikku lätäkössä. On niemiä ja lahtia ja on ulappaa, että huippaa. Parhas idea oli nousta tanssimaan laineiden kanssa ja se kariutui. Pelkojen kareille. Antaa sen olla. Menen salmeen, josta kerran pääsi (40 vuotta sitten) läpi. Nyt kaislat ovat tukkineet sitä, mutta mikään ei estä yrittämästä. Välillä innostun soutamaan ja jätän soutelun sikseen. Jostain on takamus kastunut ja rystyset pinkeinä väännän. Välillä airot lipeää vedestä ja räiskyy. Räiskyy mielikuvitusmatkaseuralaisten päälle. Vauhti huimaa jollain tavalla, mutta sitten taas ei koska päähän on pidettävä kylmänä oli tilanne mikä tahansa. Innostua saa kuitekin vesikasveista. Vesikasveista saa innostua. Ja muista veneistä. Voipi vilkutella. Vilkut vilk!
OI oi oi oi! Mitä liplautusta!
Wednesday, June 24, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment