paluu vuoden taakse
pettymys ja pelko oikein kun kenelle voin sanoa
taas että menee taas huonosti ja yhä
miltä ne tuntuu ne silmät kun on itkenyt kauan
niiden iho tuntuu kuumalta herkältä puutuneelta raukealta
yritän rintakehälläni synnyttää saippuakuplia täyteen asioita joiden annan mennä se on hankalaa kun tuntuu ettei se liikuta mitään tästä ei eheydytä
koen jonkinlaista rakkautta sadepisaroissa keltaisen taivaan edellä ja rukoilenrukoilen
joskusjossain saanhan vielä ihastella ihoa ja silittää hiuksia
etten sättisi ja lyttäisi itseäni näin
1 comment:
hei naa kyyneleiden polut poukkoillen surun uurteissa, ne meita ohjaa ehka suuntiin uusiin, ehka oikeampiin, ehka jattavat jaljet joihin kaantaa katse, ja huomata, etta - ainakin eletty on.
eika koskaan ikina olla kokonaisia. onnellisuus on sekunnissa.
rakkautta!
Post a Comment