Ns. Meditaatio

Oon nyt pari kertaa istuskellu. Hiljennelly mantrojen laulamisen jälkee. Hitto se on hienoo. Tavallaan oon aina tienny, että tykkään siitä kauheesti. Mutta on aina tuntunu vaivalloiselta vetää ittensä alas istumaan ja hiljentymään. Ja jotenki ollu sellaset fiilikset siitä, et se on rasittavaa ja jokapaikkaa kolottaa ja kutittaa ja silti vaan yritän siinä kököttää. Eli ristivetoa ollut vähän tän suhteen. Mutta se on hienoo. Se on sitä mitä haluan. Se on vastausta etsinnälle. Se on etsintää. Autuutta siis.

Sitten oon lopettanu istuskelun kellahtamalla pötkölleen. Tai mitekä siitä nyt lähteekä rojahtamaan. Millonka ei kroppa tunnu niin ratkiriemukkaan älyttömän käsittämättömältä. Aivan aivan ihanku solut ei enää menis fysiikan lakien mukaan.

Nyt oon muuten tervehtyny. Ja on aika olla kiitolline kaikkeuden suuntaan. Kyllä sitä voimaa ehdin jo pyydellä aikani ja nyt kun sitä on ni kiitosta vaan. Höppänältä vähän loppu uskoki välillä.

Ja onpa veristä maailmalla. Veljet ja siskot, tehkäämme sydämiimme rauhaa ja rukoilkaamme muidenkin puolesta.

Mihin vie mun pieni tieni.

Huh.

Mihin sitten pitää olla valmis ja terve ja kaikkea. Mitä varten?
Kyselen, koska oon paskana. Ja silti onnellinen ja rikas.
Silti tuntuu että jotainhan tässä ootellaan.
Elämänpitunen kenraaliharjotus.
Ainaki aidolta tuntuu.
Tuntuuko teistä aidolta?
Tuntuu aidolta, mutta silti kaikessa mitä täällä tehtaillaan on sellanen fiilis, että ihanku saatas uus yritys. Virheet aivanku korjattavissa. Elämä kelailtavissa edestakaisin takasedeisin.
Ens kerralla rakastan sitten kyllä enemmän.

Onneks kohti todellista ei mennä sanoilla.

And the rain it hammered down

Tänään on sateista.

Miuta väsyttää ihan hirveesti. Kahtena viimeyönä oon nukkunu tositosi huonosti. Silti oon vaan puskenu itteni aamulla joogaan ja hyvältähän se tuntuu. Aamulla mietin vaan, että mikä se väsyttää. Oonko oikeesti väsyny vai sanooko miun mieli vaan, että miun täytyy olla väsyny ku sain niin huonosti unta viime yönä. Nopeesti unohtaa joogatessa, että on väsynyt. Sitä vaan tekee kaiken. Ja enemmänki. Om.

Loppurentoutuksen aikana meijän ohjaaja Andreas soittaa toisinaan pianoa. Tänään sade hakkasi ja sitten oli se piano. Nyt kun oon alkanu tottumaan siihen miten täällä harjotellaan niin kauheesti arvostan sitä että saan mennä joka aamu sinne joogailemaan. Ennen otti luontoon jotkut korjaukset. Nyt tiedän, että se vain vie miuta eteenpäin. Ja niin oonki menossa, eteenpäin, kokoajan. Paljon on huolta tipahtanu. Paljon on vielä tekemistä. Paljon uutta herkkyyttä. Paljon surua ja paljon lohtua.

On tää kiitollisuus. Pistää perspektiivit kohillee. Ja asettaa sydämeen rauhan.

Aamu

Aamulla on kirkas taivas ja kylmää.
Miusta aamut ulkona on aina ollu tosi epämiellyttäviä.
Aamulla pimeys ja kylmyys menee suoraan sydämeen.
Ei oo mitään keinoa vastustaa. Sillon on yksinäistä.
Pahinta on pakkaslumi ja tähtikirkastaivas, aamulla.

Kaipaan kauheesti rauhaa elämältä. Siis rauhallista elämää. Tuntuu välillä, että oon jotenki surumielinen ihminen. Äiti on vähän surumielinen. Oonko siis niiku äiti? Oon varmaan kai. Äitiä suretti katella kesällä miun suruja. Sitten molemmat oltiin surullisia toistemme suruista. Mutta myös onnellisia. Siis surullisenonnellisiako?
Niin. Haluan siis rauhottua. Tehdä vähän ja hitaasti. Mennä hitaammin. Kannattaa hitautta. Tuntuu, että oon liian heikko kaikkeen tähän maailmanmyllerrykseen. Haluan olla hiljaa. Siis olla sanomatta mitään. Elää vain rauhan maassa.

Hei enkelit

Nii.
Miussa on paljon toivoa ja valoa. Paljon rakkautta ja uskoa.
Se on tää tie mikä on välistä synkkä. Tie joka vie ja on ainut oikea.

Ei hätää. Toivon että se välittyy tää prosessi jotenki.
Että en todellakaan mene kohti kuolemaa vaan elämää.
Läsnä on tää elämän värikkyys.
Tuska ja riemu. Elämä ja kuolema.
Sininen punanen keltanen.

Välillä ei tiedä mistään mitään.

Mistä sitä aina välillä tietää mitä kirjottaa.

Tänään oon tehny hyvin vähän eli kävin ostaa hammastahnaa ja sämpylöitä + omenan.
Miusta tunuu, että miun on mahdotonta olla fyysisesti täysin terveenä. Nyt miulla on huuliherpes. Se on tosi ärsyttävä. Onhan tässä muutenkin ollu jo aika pitkään välillä sellanen olo, että harvemmin on fyysesti energinen olo. Ja mielestä puuttuu se kirkkaus myös. Tietty sitä kohti ollaan menossa.

Täytyy sanoo nyt ihan suoraan et oon ihan eksyksissä enkä tiedä et mitä tehdä. En edes aina tiedä mitä arjessa pitää tehdä.

Noista alkoholista ja tupakasta sen verran, että miten mie voin selittää samaan aikaan kuinka tuskallisia ne on miulle ja silti käytän niitä. Miten voin ikinä selittää, että se on fyysisesti ja henkisesti miulle lähes mahdoonta käyttää päihteitä. Puhuin yhelle ihmiselle tästä, että en haluaisi, että oksettaa. Ja sitten olinki jo seuraavana päivänä kalja ja rööki kädessä taas. Sitä hän kommentoi naureskelemalla, että eilein vielä sitä ja tätä. No, perskuta. Se on ihan käsittämätön sekin juttu. En vain voi selittää millasta se on ja millasta se on.

Joogastakin

Nyt oon alottanu joogaamaan salilla. Voin mennä siine aamulla seittemältä ja meenki. Lauantaina kymmeneltä. Tykkään tosi paljon herätä aikasin ja lähteä tekemään jotain muuta kun koululle. Herään ja lähden joogaan. Joogan alottamisen jälkeen täällä taas uudestaan tuntuu, että oon kokoajan liikkeessä. Jotain tapahtuu kropassa ja mielessä. Fyysisesti on rankkaa ja tarvitsen paljon lepoa. Tuntuu hyvältä, olin taas ajautunut jumiin. Fiilis salilla on hyvä. Ohjaajalla on paljon annettavaa ja meditatiivinen asenne. Tunnen itseni tervetulleeksi. Opin tekemään kevyemmin ja se muutos tuntuu uskomattomalta lahjata. Relax your face. Breathe softly.

Kyselen itseltäni jatkuvasti mitä haluan. Kun on täällä, tuntuu, että nyt pitää olla ja kokea ja nähdä. Haluan, mutta haluan myös rauhoittua ja löytää itsestäni rauhan. Joskus oon niin hämmentyny elämästä. Tuntuu, että se on vaan yksinäinen kulkija valtatien varressa, rekkoja hujahtelee ohi. Välillä on yksinäistä ja hylättyä. Välillä ikävä kotiin. Siellä on se tietty valo, tuoksu ja rytmi.

Haluan mennä kohti rauhaa ja seesteisyyttä. Pelottaa, että eksyn taas matkalla. Tuntuu välillä, ettei siihen oo enää varaa. Elämä, vie miuta!