Joogastakin

Nyt oon alottanu joogaamaan salilla. Voin mennä siine aamulla seittemältä ja meenki. Lauantaina kymmeneltä. Tykkään tosi paljon herätä aikasin ja lähteä tekemään jotain muuta kun koululle. Herään ja lähden joogaan. Joogan alottamisen jälkeen täällä taas uudestaan tuntuu, että oon kokoajan liikkeessä. Jotain tapahtuu kropassa ja mielessä. Fyysisesti on rankkaa ja tarvitsen paljon lepoa. Tuntuu hyvältä, olin taas ajautunut jumiin. Fiilis salilla on hyvä. Ohjaajalla on paljon annettavaa ja meditatiivinen asenne. Tunnen itseni tervetulleeksi. Opin tekemään kevyemmin ja se muutos tuntuu uskomattomalta lahjata. Relax your face. Breathe softly.

Kyselen itseltäni jatkuvasti mitä haluan. Kun on täällä, tuntuu, että nyt pitää olla ja kokea ja nähdä. Haluan, mutta haluan myös rauhoittua ja löytää itsestäni rauhan. Joskus oon niin hämmentyny elämästä. Tuntuu, että se on vaan yksinäinen kulkija valtatien varressa, rekkoja hujahtelee ohi. Välillä on yksinäistä ja hylättyä. Välillä ikävä kotiin. Siellä on se tietty valo, tuoksu ja rytmi.

Haluan mennä kohti rauhaa ja seesteisyyttä. Pelottaa, että eksyn taas matkalla. Tuntuu välillä, ettei siihen oo enää varaa. Elämä, vie miuta!