Thursday, November 20, 2008

And the rain it hammered down

Tänään on sateista.

Miuta väsyttää ihan hirveesti. Kahtena viimeyönä oon nukkunu tositosi huonosti. Silti oon vaan puskenu itteni aamulla joogaan ja hyvältähän se tuntuu. Aamulla mietin vaan, että mikä se väsyttää. Oonko oikeesti väsyny vai sanooko miun mieli vaan, että miun täytyy olla väsyny ku sain niin huonosti unta viime yönä. Nopeesti unohtaa joogatessa, että on väsynyt. Sitä vaan tekee kaiken. Ja enemmänki. Om.

Loppurentoutuksen aikana meijän ohjaaja Andreas soittaa toisinaan pianoa. Tänään sade hakkasi ja sitten oli se piano. Nyt kun oon alkanu tottumaan siihen miten täällä harjotellaan niin kauheesti arvostan sitä että saan mennä joka aamu sinne joogailemaan. Ennen otti luontoon jotkut korjaukset. Nyt tiedän, että se vain vie miuta eteenpäin. Ja niin oonki menossa, eteenpäin, kokoajan. Paljon on huolta tipahtanu. Paljon on vielä tekemistä. Paljon uutta herkkyyttä. Paljon surua ja paljon lohtua.

On tää kiitollisuus. Pistää perspektiivit kohillee. Ja asettaa sydämeen rauhan.

No comments: