Jumiutunut

Suussa on varmaan seittemän aftaa ja koko pää tuntuu ihan tuskaselta.
Nyt dramatisoin.
Mutta tuntuu, että se tuli joogaamisesta. Tarviin niin paljon unta, enkä tänään edes jaksanu nousta joogaan.
Mutta rukoilen, että huomenna oon paremmassa enkä huonommassa kunnossa. Sitten voin mennä. Rukoilen fyysistä vahvuutta.
Välillä tuntuu kuin elämä olisi vain puskettava läpi. Siihen tarvitsen paljon apua.
Tuntuu, että kumpa todettaisiin joku vakava sairaus ja saisin vuoden elinaikaa. Tulisipa elettyä sitten.

Se on se pelko

Eilen olin vähän irti pelosta.
Sen huomaa vasta kun sen hellittää. Ja huomasin, että pelkään ihmisiä ihan uskomattoman paljon. Tässä on se olemassaolemiseen kelpaamattomuus, mistä aikasemmin kerroin. Luulen, että miun pitää suorittaa kokoajan jotain olemista ja siten olla jotain muuta kun mie oon.
Yleensä haluan päästä rikkomaan jään ja näyttää kaiken heikkouteni tai osan siitä kaikille uusille ihmisille miun elämässä.

Luulen, että se on tullut tän joogamisen kautta nää uudet tunteet. Tietty joogassakin yrittää päteä, mutta ei siellä vaan voi. Sielläkin kyllä aina jännittää olla omaitsensä.

Ja ihan käsittämättömän hienolta oli kokea joku uusi fiilis, että hyväksyy ittensä eikä oikeestaan välitä mitä ihmiset ajattelee. Tai tietenkin välittää, mutta kokee hetken saavansa luvan olla olemassa.

?

Mitä mie haluan?
Mitä miun sydän haluaa?

En tiedä. Tutkin asiaa.
Tiedän. Tutkin asiaa.

On se yksi helvetinmoinen matka kun ei tiedä mitenperin olla.
Kun tuntuu vain saastuttavansa itseään.
Sisällä on hiljaista ja täydellinen lohtu.
Ja sitten menee se yhteys ja ollaan taas tuulien matkassa.
Sillon sattuu kaikki. Koko olemus on oksennusta.

nyt mie kerron jotain

kadulla kahvilassa bileissä luennolla kaupassa

miusta tuntuu, ettei miulla oo samanlaista oikeutta olemassaoloon ku muilla ihmisillä
se on pohjustava ajatus käytännössä kaikelle mitä tapahtuu
se on sellainen että siitä lähtee kaikki
se värittää todellisuuden ihan kummalliseksi
se aivan käsittämätön alemmuuskompleksi

vittu että olin masentunut talvella
ja vittu kun oli hienoa romahtaa iskän ja äitin edessä
tuntu niin hyvältä ku iskä piti miusta ihan uudella tavalla huolta
itken nytkin kun ajattelen sitä

paljon rauhaa, enemmän jumalaa ja rakkautta rajatta kaikille!

Ruhe

Tänään sumuista.
Niin sumuista, että tvtornista ei näkynyt kärkeä ollenkaan.
Sumua, joka tekee kaupungista yhden ison huoneen. Yhteistä rauhaa.

Ilmassa on paljon energiaa. Vähänniiku piilossaolevaa.
Paljon yhteistä rauhaa ja herkkyyttä.

Ja eilen näin Jumalan ja se jumala oli koira.

Koti

Asunnossa pitää kulkea rappukäytävän läpi jos haluaa keittiöön. Tai pesemään pyykkiä. Tai olohuoneeseen.

On ihanaa, kun sänky on niin ylhäällä, niin aina vähän voi hypätä sänkyyn.

...

Eilen miulla oli ehkä rajuimmat kuukautiset aikoihin.
Yritettiin lähteä kirpparille Christianin ja Mommen kans ja ehittiinki olee vähän aikaa. Sitten miuta vaan sattu ja alko oksettaa. Kaverit saatto miut kotii ja sit vaan kävin pötköttää kuumavesipullon kanssa ja itkin ja nukahin. Nukuin neljä tuntia ja ne vietin kyllä jossain iha miljoonien mailien päässä.

Täällä on lämpimät olot. Tykkään olla miun uudessa kodissa. Nää miun kämppikset on niin lämpimiä ja hyviä. Välillä on tietty kylmä ja kokoajan pitää olla paljon päällä. Mut muuten on hyvä olla. On ihana olla rauhassa, eikä tarvihe miettiä kokoajan, että pitäs olla menossa jossain. Ihana rauha.

Love will never leave us alone.

Tänään muutin tänne. Muutin matkalaukun, repun, joogamaton ja vielä yhden laukun.
Miun sänky on korkeella. Ylettää lähes napaan asti.
Miun huoneessa on paljon värikkäitä asioita ja lämmintä valoa.
Kirjotuspöydässä on piirretty maailmankartta ja Che Guevara.
(Olisi siistiä osata kaikki maailman valtiot kartalta. Olisi siistiä tietää mitä Che todella hommaili.)
En oo vielä saanut stereosysteemiä synkkaamaan, et voisin kuunnella koneelta.
Miulla ei oo kokovartalopeiliä.
Haluan joogata huomenna, mutten voi joogata tässä huoneessa, kun en mahdu. Voin joogata olohuoneessa, mutten tiedä kehtaanko. Jooga huutaa miuta. Miussa.

Ihanaa. Nyt todella alan oottaa sitä, että Anne tulee tänne.

Tänään käytiin kaheksan kaverin kanssa kattoo Baader Meinhof Komplex. Kertoo saksalaisen terroristiryhmittymän RAFin edesottamuksista seitkytluvulla. Oli mielenkiintonen pätkä. Aika mukaansatempaava ja ehkä vähän liian glorifioiva. Pidin esitelmän kyseisestä ryhmittymästä aikasemmin saksankielen kurssilla.