Se on se pelko

Eilen olin vähän irti pelosta.
Sen huomaa vasta kun sen hellittää. Ja huomasin, että pelkään ihmisiä ihan uskomattoman paljon. Tässä on se olemassaolemiseen kelpaamattomuus, mistä aikasemmin kerroin. Luulen, että miun pitää suorittaa kokoajan jotain olemista ja siten olla jotain muuta kun mie oon.
Yleensä haluan päästä rikkomaan jään ja näyttää kaiken heikkouteni tai osan siitä kaikille uusille ihmisille miun elämässä.

Luulen, että se on tullut tän joogamisen kautta nää uudet tunteet. Tietty joogassakin yrittää päteä, mutta ei siellä vaan voi. Sielläkin kyllä aina jännittää olla omaitsensä.

Ja ihan käsittämättömän hienolta oli kokea joku uusi fiilis, että hyväksyy ittensä eikä oikeestaan välitä mitä ihmiset ajattelee. Tai tietenkin välittää, mutta kokee hetken saavansa luvan olla olemassa.