Universumia.

Tänään olin luonnontieteellisessä museossa. Siellä oli paljon täytettyjä eläimiä ja hirmuliskojen luurankoja sekä fossiileja.

Näin myös sellasen videon selälläni maaten maailmankaikkeudesta. Ja miten universumi on nyt tullut tähän pisteeseen. Jos edes hieman sellasta ajattelee niin heti elämä tuntuu paljon maukkaammalta. Voi olla jotain omia ongelmia, mutta tuntuu kuitekin, että kaikki on juuri niinku pitääki. Kaikkeus on niin ihanan käsittämätön. Sen takia voi vaan antaa elämisen viedä ja olla käsittämättä ja käsisteellistämättä.

Truebelieving.

Tyypit.

Sain sen kämpän mitä halusinki.
Tunsin oloni niin kotoisaksi heti niitten tyyppien kanssa.
Oon ilonen.
Kandee lähettää nöyrimmät toiveensa universumin aalloille. Saattaa kestää hetki enneks niihin vastataan, mut kai se on sen arvosta.

Immerse your soul in love.

Voihan luoja.

Tänään näin yhden lapsen. Sellaisen pienen ja toikkairoivan. Sellaisen mistä sen perhe pitää oikein huolta. Miten mie nautin siitä sen pienen ihmisen herkkyydestä. Sydän meni ihan hupshups kääntyi ja sellasta. Täytyy sanoo et en oo ehkä ikinä vielä kokenu mitään sellasta.

Mitäs muuta.
Mie etin nyt kämppää ja olin yhessä kuuden tyypin kimppakämpässä, jossa meininki oli oikein miun makuun. Tuli tosi lämmin fiilis niistä. Mutta niistä ei oo valitettavasti kuulunut mitään, joten en varmaan oo saanu sitä kämppää. Sitten täytyy vain jatkaa etsintöjä.

Berliini on kaikenkaikkiaan megaupee. Täällä voin olla kovin mie. Joskus saattaa ahdistaa. Mutta usein tuntuu, että voin todella olla mitä oon. Miun ystävät on täällä ihania ja herkkiä ja avoimia. Kyllä tää tekee hyvää. Joskus on kovin raskasta ja ton asuntohakujutun kanssa oon saanu aika pahan pikkubreakdownin. Mut tekee se hyvää mennä ihan henkisesti niin väsyksiin, ettei voi muuta kun nukkua.

Mut tänää päivän sana on oikeesti RAKKAUS. Siit sopii kyl repii.

Kulkumme vaivalloista. Olkoon niin.

Kerran enkeli otti miuta kädestä.
Se enkeli oli savusta, mutta valkoisempi.
Siis valkoista savua.
Se oli lohduttava ja herkkä ja huolehtivainen enkeli.

Sitten vielä tämä, jonka oon kirjottanu aikasemmin:

Käyn nukkumaan.
Enkelit levittelee siipensä miun päälle.
On surullista, muttei toivotonta.
On viileää ja oon väsynyt, mutta en kuole.

Enkelit on vahvoja ja määrätietoisia.
Niiden olemuksessa on koko universumi.
Kuin tiheässä kuusikossa,
nukun enkelten siipien alla.
Sydän on heikko.
Unen läpi kuulen enkelten herkät äänet.

Yksittäisiä asioita.

Mie on tavannu yhen hollantilaisen tyypin ja myö tullaa tosi hyvi toimee. Sil on sairaan siisti kämppä ja se tekee paljon kaikkee. Oltii tänää kahvilla monta tuntia. Se on ihana. Avoin.

Mie oon ollu nyt kaks kertaa Kastanienalleella semmoses kuva-automaatis mis voi ottaa passikuviaa. Ja ne kuvat on aina ihan sellasia ihanan satumaisia. Ei maksa edes paljoo.

Eile tehtii Jonin ja Mommen kaa keittoo. Syötii sitä tänääki. Kokkailu on kivaa.

Tää kämppä mis mie oon on ihan rajaton. Christianin huone mis mie nyt asun on jotain kolkyt neliömetriä. Myö yritetää saaha miut asumaa toho viereisee huoneesee yhen ranskalaisen alivuokralaiseks. Tää on nii uskomattomal paikal tää kämppä ja nii huikee.

Mie join eile rommikolan.

Mie oon ihastunu. Mut miun ihastuksen kohde ei oo ihastunu miuhu.

Elämä on siis sitä, että otan kaiken miten se tulee.
Kaikkeus puhuu kaikkeuden läpi miulle.

Kumpa miusta ei jäis mitään jäljelle.
Valuispa miusta pois kaikki tieto ja turha yrittäminen.
Olisin läpinäkyvä, hengittävä ja oleva.

Sydänvielä

Luojan kiitos sydän on oltava avoinna.
Onneks tiedän, ettei oo muuta vaihtoehtoa enää.
Sydän auki, niin tunnen kaikki asiat ihanasti ja väreissä ja mehukkaasti.

Koulumatkalla kävelen kukkakaupan ohi.
Se on hienoa.
Unohdan sen olemassaolon, mutta ainakun pääsen sen kohalle niin tuoksuttelen.
Kaksi hengitystä.

sydänsydänsydänsydän

Onpa sydän kaunis sana.

Miun sydän on niin herkistynyt.
Tein sydäntä vastaan.
En kuunnellut sydäntäni, eivätkä muutkaan.
Sitten jouduin huoltohommiin.
Voispa sydämen ottaa käteen.

Itken mielellään. Itkussa on voimaa.

<3

Miun sydän on miun sydän.
Vituttaa ja kiitollisuuttaa miten vahvasti se reagoi.

Sillonku miun sydän on heikko ja siihen sattuu, niin painan molemmat kädet vahvasti rintaa vasten. Se auttaa kyllä, mutta tuntuu ettei se auta tarpeeksi.

Kuolematuskatilulilei

Äsken otin vähän päikkäriä. Näin sellasta jänskää unta. Tai heräsin siihen, että luin/miulle kerrottiin seuraavaa.

Kun kuolee niin kuoleman jälkeen tulee kamalaa. Tulee sellanen suuri tuskamaksimi. Pahin olo ihan kaikista pahista oloista. Ihan sietämätöntä. Vasta sen paskan jälkeen tulee rauha.

En kyllä nyt osannu yhtään tätä muotoilla niin älyttömän uskomattomalla tavalla miltä se tuntu siinä unessa. Se oli ihan tajutonta. Se oli ihanku oisin saanu tietää jotain ihan liikaa. Se oli ihan liikaa miulle ja heräsin.

Nyt äsken istuin tossa ikkunalaudalla ja kuuntelin mantroja. Kattelin ihmisiä hyppimässä ratikkakiskojen yli. Yks pyöräilijä jopa bongas miut täältä ylhäältä. Autojen valot oli kauniita ja rauhottavia. Jokin ruokatuoksukin tais tulla nenukkiin.

Ikkunasta näkyy TVtorni.

Jou

Noniin people.

Nukkuminen muitten ihmisten kanssa on ihan taivaallista. Muitten ihmisten läsnäolo ja uni rauhottaa omaa unta ihan tosi paljon. Yhteinen uni on ihanaa.

Kaikista ihana on sellainen nukkuminen kun oikein putoaa jonnekkin universumien taakse. Oikein menee kauas ja jonnekkin oikein mustaan. Siellä ei oo mitään. Ei rajuja unitunnejuttuja. Vain pimeyttä ja se on pehmeää. Kun siitä unesta herää, tuntuu että on ihan muuttunut ihminen. Tuntuu, että on nukkunut paljon kaikkea ihmeellistä pois. Tuntuu silloin, että on puhtaampi ihminen.

Tänään olin vähän huolissaan. Oon tiivisti viettäny ystävien kanssa aikaa kokoajan. Nyt Ally, Niki ja Momme lähti Kieliin takas. Tai Momme vaan käymään. Jotenki tuntu ku menin niitten kans junassa, et kuolen ku on nii ikävä olla yksin. Sit istuin metrossa ja aattelinki et vittu mikä kaikkeus. Tuli rakkaus sydämeen ja kampitti ja kumosi ja ravisti. Sitten antoi pusuja poskille. Juhuu!