Äsken otin vähän päikkäriä. Näin sellasta jänskää unta. Tai heräsin siihen, että luin/miulle kerrottiin seuraavaa.
Kun kuolee niin kuoleman jälkeen tulee kamalaa. Tulee sellanen suuri tuskamaksimi. Pahin olo ihan kaikista pahista oloista. Ihan sietämätöntä. Vasta sen paskan jälkeen tulee rauha.
En kyllä nyt osannu yhtään tätä muotoilla niin älyttömän uskomattomalla tavalla miltä se tuntu siinä unessa. Se oli ihan tajutonta. Se oli ihanku oisin saanu tietää jotain ihan liikaa. Se oli ihan liikaa miulle ja heräsin.
Nyt äsken istuin tossa ikkunalaudalla ja kuuntelin mantroja. Kattelin ihmisiä hyppimässä ratikkakiskojen yli. Yks pyöräilijä jopa bongas miut täältä ylhäältä. Autojen valot oli kauniita ja rauhottavia. Jokin ruokatuoksukin tais tulla nenukkiin.
Ikkunasta näkyy TVtorni.
Thursday, September 4, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
no siis aika helevetin pelottavaa. en tiedä haluisinko tietää tollasta unta todeksi.
oikeestaan, en ymmärrä miksi ihmiset ylipäätään spekuloivat kuolemanjälkeisyyden olemusta. (en nyt siis tarkoita että nimenomaan Sie spekuloit, kerroithan vain unestasi.) eihän kukaan oikeasti voi tietää. että ihan turhaa spekulointia. kuka tahansa voi olla oikeassa. tai mitä todennäköisimmin, kaikki ovat väärässä.
mut onhan se ihan jännää. voi tälleen välillä tostanoinvaan ahdistua. ahdistus puhdistaa.
niinojoo. toi spekulointi.
miulle se voi tuua vähän rauhaa se, että johonkin uskoo. tai et on joku ajatus siitä et mitä tapahtuu.
mut siinä ei kyl kai oo sillee mitään spekuloitavaa, koska se on jokatapauksessa aika ihanaa oltava. en voi kuvitella mitään, mutta tiedän, että se on ihanaa. luulen, että kun se tulee niin se tulee ku vanha frendi. lempeesti, ymmärtäen ja upottaa hyvään yhteyteen.
Kärsimys on Pahan sovittamista.
Kärsimys ittessään ei o paha, Paha sensijaan on se itsekäs teko joka kärsimyksen maailmaan tuo.
Post a Comment