Ns. Meditaatio

Oon nyt pari kertaa istuskellu. Hiljennelly mantrojen laulamisen jälkee. Hitto se on hienoo. Tavallaan oon aina tienny, että tykkään siitä kauheesti. Mutta on aina tuntunu vaivalloiselta vetää ittensä alas istumaan ja hiljentymään. Ja jotenki ollu sellaset fiilikset siitä, et se on rasittavaa ja jokapaikkaa kolottaa ja kutittaa ja silti vaan yritän siinä kököttää. Eli ristivetoa ollut vähän tän suhteen. Mutta se on hienoo. Se on sitä mitä haluan. Se on vastausta etsinnälle. Se on etsintää. Autuutta siis.

Sitten oon lopettanu istuskelun kellahtamalla pötkölleen. Tai mitekä siitä nyt lähteekä rojahtamaan. Millonka ei kroppa tunnu niin ratkiriemukkaan älyttömän käsittämättömältä. Aivan aivan ihanku solut ei enää menis fysiikan lakien mukaan.

Nyt oon muuten tervehtyny. Ja on aika olla kiitolline kaikkeuden suuntaan. Kyllä sitä voimaa ehdin jo pyydellä aikani ja nyt kun sitä on ni kiitosta vaan. Höppänältä vähän loppu uskoki välillä.

Ja onpa veristä maailmalla. Veljet ja siskot, tehkäämme sydämiimme rauhaa ja rukoilkaamme muidenkin puolesta.