....

Moikkamoi.

Luulen, et tapahtuu jotain tosi kaunista.
Koska. Ja vapauttavaa.
Koska hittolaine oon kokenu tänää sellasta ihan uskomatonta onnellisuutta ja energiaa.

Tajusin sen tosiaan,
etten voi oottaa keneltäkään mitään.
Ehkä kelasin, et sit voin
ehkä alkaa loistaa sisäistä valoo
jos muut antaa sille tilaa. Ja aihetta.
En tajuu mikä juttu seki oli.
Joteki tuntuu välillä,
et on tosi helppoo ja vaikeeta huijata itteensä.

Oon just sen verran paljon lueskellu juttuja buddhalaisuudesta, et toi myötätuntojuttu tuntuu kyl tosi hyvältä. Tuntuu tosi hyvältä jollaintapaa laittaa muut ihmiset etusijalle ja yrittää tehdä heille hyvää. (Vaikka pitää varoo, ettei mee miellyttämiseks.) Se on hankalaa, mut se tuntuu oikeestaan ainoolta. Vaikka tuntuu, etten oo kovin hyväsydäminen tai avosydäminen ihminen ni myötätuntoon hakeutumine on paljon se. Taas eteenpäin. Paljon koen näennäistä ylemmyyttä ja alemmuutta ihmisiin nähden. Mitä jos kaikista ihmisistä tuntuuki ihan samalta ku miusta? Ei sekään oo ihan poissuljettu vaihtoehto. Mut varmaan niistä tuntuu ihan samalta ja sit samaan aikaan ihan eriltä.