Haluan rukoilla, runoilla ja kertoa.
Olen matkalla ja huomaan keränneeni kantamuksiini kaikkea tarpeetonta. Välillä tuntuu, etten jaksa kantaa sitä kaikkea. Saatan luuhistua niiden painoon. Välillä tuntuu, että kestän kaiken. Että paska saa tulvia ja voin kahlata siinä niin, ettei mitään. Todellinen matka alkoi siitä kun tajusin olevani matkalla ja matkallaolon olevan tärkeintä.
Saan luopua turhasta painosta ja mennä kohti kevyitä askelia.
No comments:
Post a Comment