Friday, February 11, 2011

Suuri mysteeri ja rikos selvitettävänä. Ovilkellonsoittelua ja aidantakanaodottelua ystävien kanssa. Mysteeriä selvittämässä kaikki. Liikkuvia autoja, joissa ei ole ketään kyydissä, ainaki kaksi, yksi punainen.

Loppuen lopuksi lähdetään valumaan kohti jotain stadionia tai kallion urheiluhallia. Sitä kohti mentäessä tajuan, että mysteeri onkin ollut vain hämäystä sille, että kohta aletaan laulaa minulle synttärionnittelulaulua. Yksi rivi ihmisiä on minun takanani ihan täynnä ja toinen täysi rivi on ensimmäisessä rivissä. Itse istun keskellä kahden-kolmen tutun vieressä. Sitten lauletaan. Paljon onnea vaan paljon onnea vaan paljon onnea Anni, olet aivan parastaa. Saatana, keksin unessa hyvän uuden lopetuksen onnittelulauluun ja nyt jo unohdin sen, ehkä tuo lopetus oli se, voi olla, että ei. Lopun lauloi erityisen kovaa eräs punapartainen mies, jota ei ole olemassa.

Sunday, September 5, 2010

olen sitoutunut välitilaan kuoleman ja elämän

itkun ja naurun välillä

se on ainoaa johon olen sitoutunut

olen sitoutunut olemaan tässä niin taskunlämpöisenä

olen sitoutunut olemaan sitoutumatta mihinkään


ja sitten en ole sitoutunut siihenkään

olen ammottava kasvo, kukaan

Thursday, August 26, 2010

Hao, on aikoja joita en halua kirjoittaa itseeni

on aikoja joita haluan olla kirjoittamatta itseeni

viirutan itseni kaikella, mutten halua kirjoittaa siitä mitään

kun linnut lentävät kahdestaan, ajattelen sinua

siten tämä elämä minut viiruttaa

viiruttaen itsensä täytteen konteksteja

kun olen tukkinut joka sanan ja näyn muistoilla on aika

puhdistaa kenttä, borrar texto, CRTL+N

Monday, July 13, 2009

maailmanlopetus järjestysluku 9812^54^9

taas uni maailmalopusta
ei vain omasta kuolemasta
kaikkien kuolemasta
pommi-iskuja S-Bahnasemilla
tanssin
tiesin joko kuolen tai sitten en kuole

nämä hyvästit
tuuli plärää kirjan sivuja eteenpäin

Thursday, July 9, 2009

..
















Tanssivat on kauniita ja herkullisia.
Roiskahtelevaa elämää!

rakspoksdiupiupaupou

Yhtäkkiä miulla on kaikki tämä rakkaus olemuksessa.
Mysteeri heittelee ees ja taas ja tunnen olevani sen armoilla täysin. Tämän voisin surussani muistaa. Yhtä kirkkaalta taivaalta pulpahtaa rakkaus kuten surukin. Yhtä vähän niistä ymmärrän. Se on hengitystä. Syvää elämää, kuin kohoilevat viinirypäleet ja miun koko tää mitä luulen olevani. Laajenee ja kutistuu. Rakastuu ja surustuu. Tämän kaiken annan mennä ja tulla. Ja kiitollinen.

Tuesday, July 7, 2009

.

Viimeyön unessa henkilöityi kaikkeuden hellä hengittävä syli. Siihen miut oli otettu ja syvästi paineuttu. Suruuni vastattiin juuri kuten piti ja olin kiihottunut ja se hyväksyttiin.

Viimeajat oon ollut joko jossakin psykoosissa tai masennuksessa. Tai siten itse tulkitsisin nämä asiat. Väsyttää tämä suru, joka on jossain toisessa ulottuvuudessa kirjotettu miuhun. Kaikki tapahtuu epävarmuuden läpi. Hävettää kauheasti se, etten ole päässyt tästä oikeastaan eteenpäin. Olen onnellinen auringon lapsi + laahaavat asianhaarat.