Tuesday, March 24, 2009

24.03

Hei elämä!
kiehtova jättimäinen jännitävä
aavistamaton antauduttava
analysointiin et taida taipua

matkalleni tiputtelet
surua ja iloa
täysin varoituksetta
pysäytät ja liikkeytät

mie haron vielä vastaan
haravoin viimesyksyjä
lehtiä kauan sitten
pudonneita
sitten maatuneita

Sunday, February 22, 2009

22.02

Hyvin vaikeeta kirjottaa. Tuntuu, etten tätä osaa ja että tässä ei oo mitään kaunista.

Viikonloppuna nousi ihan seinä vastaan. Se olikin sellainen seinä, että tuntu ihan todelliselta. Lähdin baarista kotiin ja siitä illasta jäi kolkko olo, koska varsin itseeni tyytymättömänä siihen lähdinkin. Itkin kotimatkalla ihan täydeltä laidalta ja nukahdin ihanasti siihen. Kun aamulla heräsin, hetken tyhjää päätäni ihmettelin ja sitten muistin, päin vittuahan tässä meni eilenkin ja jatkoin siitä. Keskityin siihen itkemiseen, mutta rankkaa oli se, että siihen liittyi paljon ajatuksia. Se oli sitä hampaidenkiristelyitkua ja kun koko kroppa jännittyy siitä energiasta. Toisenlaista on se rento itku kun antaa kehon reagoida. Pyörittelin siis mielessäni pelkojani ja kaikenlaisia muita uhkakuvia. Päiväkirjaan olin kirjoittanut, että itken niin paljon, etten edes melkein näe mitään ja että pelottaa niin, että humisee.

pelottaa, etten ole iloinen ihminen pelottaa kertoa totuus muille mitä kuuluu? no hyvää ja hymyilyä ja sydämellä näette että nyt valehtelet pelottaa että olen pettymys itselleni ja muille että olen surullinen olento ja en saa sanaa suustani pelottaa kun en hyväksy itseäni pelottaa että menen kerran sellaiseen suruun etten sieltä ikinä palaa pelottaa että tulen hulluksi pelottaa etten ikinä sovi tähän systeemiin vaikka en haluakaan pelottaa ettei tämä tie kanna

Kampesin itseni huoneestani sillä verukkeella, että jos tämä on viimeinen päiväni, en halua istua yksin huoneessani ja itkeä. Sain keittiössä lohdutusta ja huolestuin silmistäni, jotka olivat todella turvonneet. Menimme vielä kahville ja luimme Coelhoa toisillemme ääneen.

Nyt on hyvin lempeät tuntemukset tuosta seinästä ja sen välttämättömyydestä. Prosessista miussa, joka jyllää ihanan vapaana ja vahvana. Pysäyttämättömänä.

Sunday, February 8, 2009

lähempänä totuutta

aha jaha
peilaan sisälleni peilillä
joka on hyvin läpinäkymätön
peilin virkaa erikoisesti toimittava
linnanmäen peilitalon peili
vaiko rikkinäinen
vai sumea ja

näkyy erikoisia
peili vääntää ihmisten kasvot kieroon
joten nään että

minulle nauretaan
olen kömpelö
tyhmä
tylsä
ärsyttävä

on kokemus tästä
ja samaan aikaan kokemus/tieto että peilini valehtelee

rintakehässä ruksahtaa
kaleidoskooppi rävähtää (lainattu)

katson tanssivia ihmisiä
istun syvää hyrinää sisälläni
vaivihkaa
koko huone olen
olen koko huone

Saturday, February 7, 2009

07.05

Raitiovaunu ajaa kiskoilla.
Raiteisiin jää huokaus.

Sama huokaus miussa.

Thursday, February 5, 2009

05.02

Tänään kuulin puhuvani. En tiennyt mitä selitin. Suusta vain tuntui tuleva jotain sanoja. Millä perusteella voin ajatella, että voin sanoillani luonnehtia miltä minusta tuntuu? Välillä sellaset fiilikset, että menee ihan vierestä itsensä ilmaisu. Ilmiasu erilainen kuin sisäasu. Tänään erittäin räjäyttävät tunnelmat meditoidessa. Tuntu aivan kuin keho haluiasi päästää jotain energiaa irti. Tärisytti. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet varsinaista elämässä juhlimista. Ihanaa tää herkkyys muiden ihmisten välillä. Ja miten tänään yksi pään liike tuntui opitulta liikkeeltä. Ihan tarpeettomalta. Voin olla onnellinen ja juhlia sitä, etten tiedä mistään mitään. Vähiten itsestäni.

Kaikki on mahdollista.

Saturday, January 31, 2009

31.01

Noista tunnelmista on jo siirrytty eteenpäin taas paljon uutta oppineena.

Tänään näin ihanaa Meritisiä täällä Berliinissä oli käymässä Meri. Ja toi kivan tuulahduksen elämästäni Suomessa tänne. Tosi ihana fiilis oli. Sen jälkeen kävin museossa kattelemassa vähän ihmeellisiä näyttelyitä ja seki mitä ihaninta.

Parasta tässä päivässä on se, et tajusin tossa jossain kohtaa, että miullahan on energiaa. Miulla on oikeesti sitä. Se ei oo menny mihinkä turhaan. Harjotus ei oo liian raskas ja viinaa ei oo tänä viikonloppuna tarvinnu juoda. Ihan parasta elämää!

Viimeaikoina pyöriny toi Maan korvessa/Suojelusenkeli päässä.
Herkkä laulu. Sehän se oli mikä sai miut sillo aikanaa enkeleitä näkemään.

Monday, January 26, 2009

Sekoamist

Olin viikonloppuna lauantaina juhlimassa. Kaverin synttärit. Join neljä olutta ja poltin jotain röökejä. Oli kyl tosi mukavaa. Teki hyvää. Joteki vähä etäisyyttä tähän joogapingotukseen sain ja pehmeemmi itteeni toivottavasti taas suhtaudun tästä eteenpäin.

Nyt on maanantai. Pinna on ihan älyttömän kireellä. Mikään ei oikeesti huvita. Tekis mieli nukkua koko päivä. Pää on ihan sumee. Eilinen päivä meni aika pitkälti koneella, koska pelotti. Onneks nukkumaan mennessä ei tarvinnu ihan kauheesti pyöriä. Siinäki oli kyl aika säikky olo. Tuntuuko muista yhtä pahalta viinameiningit? Tuntuuko sen tuskan arvosilta ikinä? En tiiä mitä morkkis tarkottaa. Oon käsittäny, että jotain sellasta häpeää siihen liittyy kun tuli hölmöiltyä ja rahaa menee. Mut tää on jotain toisenlaista. Tää vetää maton jalkojen alta jotenkin ihan täydellisesti. Vetää pinnan alle.

Nyt ihan viimeaikoina on alkanu pelottaa vähän muutki asiat. Sosiaaliset tilanteet on tosi rankkoja. Tunnistan ittessäni sen lamauttavan pelon, jonka seurauksena alan tarkkailemaan itteäni ja saatan käyttäytyä ihan vieraasti. Tälläsissä tilanteissa, ja niitä riittää, kaikki muiden ihmisten sanomiset ja eleet on tulkittavissa siten, että miusta ei tykätä.

Mutjuu. Nyt on tällästä käsittelyssä. Hyvä näin. Kiitos.