taas uni maailmalopusta
ei vain omasta kuolemasta
kaikkien kuolemasta
pommi-iskuja S-Bahnasemilla
tanssin
tiesin joko kuolen tai sitten en kuole
nämä hyvästit
tuuli plärää kirjan sivuja eteenpäin
Monday, July 13, 2009
Thursday, July 9, 2009
rakspoksdiupiupaupou
Yhtäkkiä miulla on kaikki tämä rakkaus olemuksessa.
Mysteeri heittelee ees ja taas ja tunnen olevani sen armoilla täysin. Tämän voisin surussani muistaa. Yhtä kirkkaalta taivaalta pulpahtaa rakkaus kuten surukin. Yhtä vähän niistä ymmärrän. Se on hengitystä. Syvää elämää, kuin kohoilevat viinirypäleet ja miun koko tää mitä luulen olevani. Laajenee ja kutistuu. Rakastuu ja surustuu. Tämän kaiken annan mennä ja tulla. Ja kiitollinen.
Mysteeri heittelee ees ja taas ja tunnen olevani sen armoilla täysin. Tämän voisin surussani muistaa. Yhtä kirkkaalta taivaalta pulpahtaa rakkaus kuten surukin. Yhtä vähän niistä ymmärrän. Se on hengitystä. Syvää elämää, kuin kohoilevat viinirypäleet ja miun koko tää mitä luulen olevani. Laajenee ja kutistuu. Rakastuu ja surustuu. Tämän kaiken annan mennä ja tulla. Ja kiitollinen.
Tuesday, July 7, 2009
.
Viimeyön unessa henkilöityi kaikkeuden hellä hengittävä syli. Siihen miut oli otettu ja syvästi paineuttu. Suruuni vastattiin juuri kuten piti ja olin kiihottunut ja se hyväksyttiin.
Viimeajat oon ollut joko jossakin psykoosissa tai masennuksessa. Tai siten itse tulkitsisin nämä asiat. Väsyttää tämä suru, joka on jossain toisessa ulottuvuudessa kirjotettu miuhun. Kaikki tapahtuu epävarmuuden läpi. Hävettää kauheasti se, etten ole päässyt tästä oikeastaan eteenpäin. Olen onnellinen auringon lapsi + laahaavat asianhaarat.
Viimeajat oon ollut joko jossakin psykoosissa tai masennuksessa. Tai siten itse tulkitsisin nämä asiat. Väsyttää tämä suru, joka on jossain toisessa ulottuvuudessa kirjotettu miuhun. Kaikki tapahtuu epävarmuuden läpi. Hävettää kauheasti se, etten ole päässyt tästä oikeastaan eteenpäin. Olen onnellinen auringon lapsi + laahaavat asianhaarat.
Tuesday, June 30, 2009
sekkkkksiä½!
Kariutuuko se siihen kun haluan rakastaa ja rakastella niin paljon. Että haluan sitä niin paljon, etten sitä voi ikinä saavuttaa. En voi päästää irti, koska teeskentelisin vain päästäväni irti. Ja irtipäästäminen on myös aika pelottavaa. Sykin seksuaalista energiaa. Ajatukset väräyttävät samat fiilikset sydämessä liikkelle kuin, että se todella tapahtuisi. Jos kehtaisin, kertoisin tarkemmin.
Wednesday, June 24, 2009
Soutureissu pikkuinen
Noniin Nyt!
Nyt olen saanut airot käteen ja soutelen täällä universumin kokoisessa pikku lätäkössä. On niemiä ja lahtia ja on ulappaa, että huippaa. Parhas idea oli nousta tanssimaan laineiden kanssa ja se kariutui. Pelkojen kareille. Antaa sen olla. Menen salmeen, josta kerran pääsi (40 vuotta sitten) läpi. Nyt kaislat ovat tukkineet sitä, mutta mikään ei estä yrittämästä. Välillä innostun soutamaan ja jätän soutelun sikseen. Jostain on takamus kastunut ja rystyset pinkeinä väännän. Välillä airot lipeää vedestä ja räiskyy. Räiskyy mielikuvitusmatkaseuralaisten päälle. Vauhti huimaa jollain tavalla, mutta sitten taas ei koska päähän on pidettävä kylmänä oli tilanne mikä tahansa. Innostua saa kuitekin vesikasveista. Vesikasveista saa innostua. Ja muista veneistä. Voipi vilkutella. Vilkut vilk!
OI oi oi oi! Mitä liplautusta!
Sunday, June 21, 2009
o
paluu vuoden taakse
pettymys ja pelko oikein kun kenelle voin sanoa
taas että menee taas huonosti ja yhä
miltä ne tuntuu ne silmät kun on itkenyt kauan
niiden iho tuntuu kuumalta herkältä puutuneelta raukealta
yritän rintakehälläni synnyttää saippuakuplia täyteen asioita joiden annan mennä se on hankalaa kun tuntuu ettei se liikuta mitään tästä ei eheydytä
koen jonkinlaista rakkautta sadepisaroissa keltaisen taivaan edellä ja rukoilenrukoilen
joskusjossain saanhan vielä ihastella ihoa ja silittää hiuksia
etten sättisi ja lyttäisi itseäni näin
pettymys ja pelko oikein kun kenelle voin sanoa
taas että menee taas huonosti ja yhä
miltä ne tuntuu ne silmät kun on itkenyt kauan
niiden iho tuntuu kuumalta herkältä puutuneelta raukealta
yritän rintakehälläni synnyttää saippuakuplia täyteen asioita joiden annan mennä se on hankalaa kun tuntuu ettei se liikuta mitään tästä ei eheydytä
koen jonkinlaista rakkautta sadepisaroissa keltaisen taivaan edellä ja rukoilenrukoilen
joskusjossain saanhan vielä ihastella ihoa ja silittää hiuksia
etten sättisi ja lyttäisi itseäni näin
Subscribe to:
Posts (Atom)
