Tuesday, June 30, 2009

sekkkkksiä½!

Kariutuuko se siihen kun haluan rakastaa ja rakastella niin paljon. Että haluan sitä niin paljon, etten sitä voi ikinä saavuttaa. En voi päästää irti, koska teeskentelisin vain päästäväni irti. Ja irtipäästäminen on myös aika pelottavaa. Sykin seksuaalista energiaa. Ajatukset väräyttävät samat fiilikset sydämessä liikkelle kuin, että se todella tapahtuisi. Jos kehtaisin, kertoisin tarkemmin.

Wednesday, June 24, 2009

Soutureissu pikkuinen

Noniin Nyt!

Nyt olen saanut airot käteen ja soutelen täällä universumin kokoisessa pikku lätäkössä. On niemiä ja lahtia ja on ulappaa, että huippaa. Parhas idea oli nousta tanssimaan laineiden kanssa ja se kariutui. Pelkojen kareille. Antaa sen olla. Menen salmeen, josta kerran pääsi (40 vuotta sitten) läpi. Nyt kaislat ovat tukkineet sitä, mutta mikään ei estä yrittämästä. Välillä innostun soutamaan ja jätän soutelun sikseen. Jostain on takamus kastunut ja rystyset pinkeinä väännän. Välillä airot lipeää vedestä ja räiskyy. Räiskyy mielikuvitusmatkaseuralaisten päälle. Vauhti huimaa jollain tavalla, mutta sitten taas ei koska päähän on pidettävä kylmänä oli tilanne mikä tahansa. Innostua saa kuitekin vesikasveista. Vesikasveista saa innostua. Ja muista veneistä. Voipi vilkutella. Vilkut vilk!

OI oi oi oi! Mitä liplautusta!

Sunday, June 21, 2009

o

paluu vuoden taakse

pettymys ja pelko oikein kun kenelle voin sanoa
taas että menee taas huonosti ja yhä
miltä ne tuntuu ne silmät kun on itkenyt kauan
niiden iho tuntuu kuumalta herkältä puutuneelta raukealta

yritän rintakehälläni synnyttää saippuakuplia täyteen asioita joiden annan mennä se on hankalaa kun tuntuu ettei se liikuta mitään tästä ei eheydytä

koen jonkinlaista rakkautta sadepisaroissa keltaisen taivaan edellä ja rukoilenrukoilen
joskusjossain saanhan vielä ihastella ihoa ja silittää hiuksia

etten sättisi ja lyttäisi itseäni näin

Sunday, June 7, 2009

välin pitä mätön

Välinpitämättömyyshulluus. Huohottelin ratikassa ja käpsyttelin ympäriinsä. Silmät auki niinku lapsilla. Mitä. Itkettäänaurattaajaoksettaa juuri sen verran, että ei yhtään.

Kuukaudessa olen vanhentunut kaksi vuotta ja käteni näyttävät muinaisilta.

Rakkaudenkaipuuta jäin huohottamaan tänne kuivalle rannalle. Jossa on näitä olemattomia olentoja. Silitän niiden hiuksia ja suutelen sitten solisuulle. Sätkin ja huohkaan siellä rannalla. Sydän räjähtää rinnasta ulos heihei. Ei lähtenyt mihinkään, soittelin vain muita sydämiä apuun. Huohotusta. Ei tämä ollutkaan välinpitämättömyyttä vaan huohotusta.

Haluan räjäyttää kaksi sydäntä vastakkain ja voisivat vaihtaa numerot ja rakastaa uudelleen.

Thursday, May 28, 2009

Uudet sammarit

Unet vetää suruun keskiruumista eli sydämenkohtaa. Unet ja elämä, yhtä häilyväisiä. Herään ja mietin mitä unta tuli nähtyä ja sitä, millaista elämää on tullut tähänasti elettyä. Elämä täytyy konstruoida uudelleen ja uudelleen. Ne ovat muistoja. Muistoista palapelaan taas ja taas kuvaani itsestäni kuuntelematta tämänhetkistä itseäni.

Olen todella surullinen ollut. Surua ja melankoliaa. Eilen olin dynaamisessa meditaatiossa ja tuntui aika vahvasti, että kaikki se rääkyminen ei ollut minun suruani. Tuntui tulevan ehkä äitini puolelta. Tai aika vahvasti siinä koin äitiäni. Oliko se omaa suhdettani äitiini vai äitini surua. Aaaaaah. Ihanaa. Huusin niin VITUSTI, että aaaaaaa!

Ja se rakkaus. Se on kokoajan tässä. Se ei mene mihinkään. Olen niin rakastunut sinuun, että en tiedä onko se edes totta. Hävettää miten voin olla niin sokeasti kiinnostunut vain sinusta. Pelottaa, jos se tunne katoaisikin yhtäkkiä ja samalla jos joudunkin elämään sen kanssa koko elämäni. Ajatukset, jotka liittyy tähän tuntuu tukahduttavilta ja surullisilta toivottomilta. Itse fiilis on varmaan toisenlainen, voimauttava. Saatana olen elossa ja mitä kaikkea!

Wednesday, May 20, 2009

moi vau

Sylikkäin
yhteisellä matkalla
meihin maailmaan
rajattomuuteen

moi kun oot vau
ollaan jossain yhteisessä energiassa
valkoisen lakanan alla ehkä
hymyilemässä
toisillemme
ja avaruuteen

tämä totuus
puhdas itse
tuntuu hyvältä
tuntuu pahalta

Tuesday, May 19, 2009

Prag



Prahan metrosta

Toinen. Varmasti rankkaa kun joudut joka päivä
matkustamaan niin kauan yliopistolle
Minä. Ei, rakastan matkustamista. Kaikkea matkustamista.
Junassa, metrossa, lentokoneella, laivalla ja pyörällä.
Varsinkin pyörällä. Kävelystä en pidä niin paljon.
Toinen. Niin, mutta kun teet sitä joka päivä.
Minä. Ei, rakastan sitä.