Friday, February 11, 2011
Oksennusta
10 minuutin sängystätipahtamisen miettiminen
Sängystäputoaminen.
Sängystäputoamisen sattumattomuuden ihmettely
Erilaisissa asennoissa kyhjötys lattialla
Sänkyyn nojaaminen
Joustinpatja kaatuu
Hermostuminen joustinpatjan kaatumista ennen ja sen jälkeen
yht 2-4 lätsäriä, joista 2-4 omalle naamalle, 0 muiden
1 huuto
sen jälkeen menin suihkuun
Suuri mysteeri ja rikos selvitettävänä. Ovilkellonsoittelua ja aidantakanaodottelua ystävien kanssa. Mysteeriä selvittämässä kaikki. Liikkuvia autoja, joissa ei ole ketään kyydissä, ainaki kaksi, yksi punainen.
Loppuen lopuksi lähdetään valumaan kohti jotain stadionia tai kallion urheiluhallia. Sitä kohti mentäessä tajuan, että mysteeri onkin ollut vain hämäystä sille, että kohta aletaan laulaa minulle synttärionnittelulaulua. Yksi rivi ihmisiä on minun takanani ihan täynnä ja toinen täysi rivi on ensimmäisessä rivissä. Itse istun keskellä kahden-kolmen tutun vieressä. Sitten lauletaan. Paljon onnea vaan paljon onnea vaan paljon onnea Anni, olet aivan parastaa. Saatana, keksin unessa hyvän uuden lopetuksen onnittelulauluun ja nyt jo unohdin sen, ehkä tuo lopetus oli se, voi olla, että ei. Lopun lauloi erityisen kovaa eräs punapartainen mies, jota ei ole olemassa.
Sunday, September 5, 2010
Thursday, August 26, 2010
Hao, on aikoja joita en halua kirjoittaa itseeni
on aikoja joita haluan olla kirjoittamatta itseeni
viirutan itseni kaikella, mutten halua kirjoittaa siitä mitään
kun linnut lentävät kahdestaan, ajattelen sinua
siten tämä elämä minut viiruttaa
viiruttaen itsensä täytteen konteksteja
kun olen tukkinut joka sanan ja näyn muistoilla on aika
puhdistaa kenttä, borrar texto, CRTL+N
Monday, July 13, 2009
maailmanlopetus järjestysluku 9812^54^9
ei vain omasta kuolemasta
kaikkien kuolemasta
pommi-iskuja S-Bahnasemilla
tanssin
tiesin joko kuolen tai sitten en kuole
nämä hyvästit
tuuli plärää kirjan sivuja eteenpäin
Thursday, July 9, 2009
rakspoksdiupiupaupou
Mysteeri heittelee ees ja taas ja tunnen olevani sen armoilla täysin. Tämän voisin surussani muistaa. Yhtä kirkkaalta taivaalta pulpahtaa rakkaus kuten surukin. Yhtä vähän niistä ymmärrän. Se on hengitystä. Syvää elämää, kuin kohoilevat viinirypäleet ja miun koko tää mitä luulen olevani. Laajenee ja kutistuu. Rakastuu ja surustuu. Tämän kaiken annan mennä ja tulla. Ja kiitollinen.
Tuesday, July 7, 2009
.
Viimeajat oon ollut joko jossakin psykoosissa tai masennuksessa. Tai siten itse tulkitsisin nämä asiat. Väsyttää tämä suru, joka on jossain toisessa ulottuvuudessa kirjotettu miuhun. Kaikki tapahtuu epävarmuuden läpi. Hävettää kauheasti se, etten ole päässyt tästä oikeastaan eteenpäin. Olen onnellinen auringon lapsi + laahaavat asianhaarat.
Tuesday, June 30, 2009
sekkkkksiä½!
Wednesday, June 24, 2009
Soutureissu pikkuinen
Sunday, June 21, 2009
o
pettymys ja pelko oikein kun kenelle voin sanoa
taas että menee taas huonosti ja yhä
miltä ne tuntuu ne silmät kun on itkenyt kauan
niiden iho tuntuu kuumalta herkältä puutuneelta raukealta
yritän rintakehälläni synnyttää saippuakuplia täyteen asioita joiden annan mennä se on hankalaa kun tuntuu ettei se liikuta mitään tästä ei eheydytä
koen jonkinlaista rakkautta sadepisaroissa keltaisen taivaan edellä ja rukoilenrukoilen
joskusjossain saanhan vielä ihastella ihoa ja silittää hiuksia
etten sättisi ja lyttäisi itseäni näin
Sunday, June 7, 2009
välin pitä mätön
Kuukaudessa olen vanhentunut kaksi vuotta ja käteni näyttävät muinaisilta.
Rakkaudenkaipuuta jäin huohottamaan tänne kuivalle rannalle. Jossa on näitä olemattomia olentoja. Silitän niiden hiuksia ja suutelen sitten solisuulle. Sätkin ja huohkaan siellä rannalla. Sydän räjähtää rinnasta ulos heihei. Ei lähtenyt mihinkään, soittelin vain muita sydämiä apuun. Huohotusta. Ei tämä ollutkaan välinpitämättömyyttä vaan huohotusta.
Haluan räjäyttää kaksi sydäntä vastakkain ja voisivat vaihtaa numerot ja rakastaa uudelleen.
Thursday, May 28, 2009
Uudet sammarit
Olen todella surullinen ollut. Surua ja melankoliaa. Eilen olin dynaamisessa meditaatiossa ja tuntui aika vahvasti, että kaikki se rääkyminen ei ollut minun suruani. Tuntui tulevan ehkä äitini puolelta. Tai aika vahvasti siinä koin äitiäni. Oliko se omaa suhdettani äitiini vai äitini surua. Aaaaaah. Ihanaa. Huusin niin VITUSTI, että aaaaaaa!
Ja se rakkaus. Se on kokoajan tässä. Se ei mene mihinkään. Olen niin rakastunut sinuun, että en tiedä onko se edes totta. Hävettää miten voin olla niin sokeasti kiinnostunut vain sinusta. Pelottaa, jos se tunne katoaisikin yhtäkkiä ja samalla jos joudunkin elämään sen kanssa koko elämäni. Ajatukset, jotka liittyy tähän tuntuu tukahduttavilta ja surullisilta toivottomilta. Itse fiilis on varmaan toisenlainen, voimauttava. Saatana olen elossa ja mitä kaikkea!
Wednesday, May 20, 2009
moi vau
yhteisellä matkalla
meihin maailmaan
rajattomuuteen
moi kun oot vau
ollaan jossain yhteisessä energiassa
valkoisen lakanan alla ehkä
hymyilemässä
toisillemme
ja avaruuteen
tämä totuus
puhdas itse
tuntuu hyvältä
tuntuu pahalta
Tuesday, May 19, 2009
Prag

Prahan metrosta
Toinen. Varmasti rankkaa kun joudut joka päivä
matkustamaan niin kauan yliopistolle
Minä. Ei, rakastan matkustamista. Kaikkea matkustamista.
Junassa, metrossa, lentokoneella, laivalla ja pyörällä.
Varsinkin pyörällä. Kävelystä en pidä niin paljon.
Toinen. Niin, mutta kun teet sitä joka päivä.
Minä. Ei, rakastan sitä.
Sunday, May 17, 2009
itken vedessä
kyynelet valuu korvia kohti
vaihdan asentoa
yksi hulahtaa suoraan korvakäytävään
tipahdan veden alle
eristynyttä täällä
kalat pusuttelee turvonneita silmiäni
ja haron vesikasveissa on sameaa
kyyneleni matkaavat
ehkä jo jonkun toisen silmissä
kun humahdin veden alle
en enää tiennyt kenen itkuja itken
ja miksi
vai itkinkö edes
hirviölle joka olin
siulla on jotain tummaa sisälläs
heitä se pois
oot niin vaikee ja itsekäs
on rumaa mitä teet muille
siulla on jotain rooleja meneillää
häivy miusta
Tuesday, May 12, 2009
limaa -- aaaa
venyvää limaa
sellaista mitä minusta tulee ulos joskus
mieli ja keho venyvässä limassa
on kuin ulostetta ja jäin siihen hengailemaan
en tiedä kuka olen
ja yritän löytää itseni heijastuskuvasta
mutta se olikin vain tarkastuskatsastus
joko hyväksyn itseni
hyvältä näyttää
mutta en hyväksy
tiedän etten ole se mikä olin eilen
tiedän etten ole
Friday, April 17, 2009
Millaista elämä on nyt
luotinko kaikkeuteen ensin
vai ottiko se miut huollettavaksi kysymättä
olen onnellinen
olen enemmän itseni
rohkea joskus
vapaa ehkä
ihastuminen
tiedän mitä aijon
aijon kertoa siulle, että oon ihastunu siuhun
ilma muuttuu intensiivisemmäksi
en nää muuta kuin punaisen paitasi
sydän vetää jossain kiertoradalla jotenkin ihan kieroon
sitten kerron
se onkin rohkeinta mitä olen tehnyt pitkään aikaan
kirkas valo sokaisee
enkä ole jotenkin itseni
ja kuitenkaan kuka muukaan
nyt olen täynnä unelmia ja toivoa
se tuntuu ajan tuhlaukselta
