Friday, February 11, 2011

Sisällä sotkuista. Jopa joustinpaja röhnöttää miun päällä.
Oksennusta
10 minuutin sängystätipahtamisen miettiminen
Sängystäputoaminen.
Sängystäputoamisen sattumattomuuden ihmettely
Erilaisissa asennoissa kyhjötys lattialla
Sänkyyn nojaaminen
Joustinpatja kaatuu
Hermostuminen joustinpatjan kaatumista ennen ja sen jälkeen

yht 2-4 lätsäriä, joista 2-4 omalle naamalle, 0 muiden
1 huuto

sen jälkeen menin suihkuun

Suuri mysteeri ja rikos selvitettävänä. Ovilkellonsoittelua ja aidantakanaodottelua ystävien kanssa. Mysteeriä selvittämässä kaikki. Liikkuvia autoja, joissa ei ole ketään kyydissä, ainaki kaksi, yksi punainen.

Loppuen lopuksi lähdetään valumaan kohti jotain stadionia tai kallion urheiluhallia. Sitä kohti mentäessä tajuan, että mysteeri onkin ollut vain hämäystä sille, että kohta aletaan laulaa minulle synttärionnittelulaulua. Yksi rivi ihmisiä on minun takanani ihan täynnä ja toinen täysi rivi on ensimmäisessä rivissä. Itse istun keskellä kahden-kolmen tutun vieressä. Sitten lauletaan. Paljon onnea vaan paljon onnea vaan paljon onnea Anni, olet aivan parastaa. Saatana, keksin unessa hyvän uuden lopetuksen onnittelulauluun ja nyt jo unohdin sen, ehkä tuo lopetus oli se, voi olla, että ei. Lopun lauloi erityisen kovaa eräs punapartainen mies, jota ei ole olemassa.

Sunday, September 5, 2010

olen sitoutunut välitilaan kuoleman ja elämän

itkun ja naurun välillä

se on ainoaa johon olen sitoutunut

olen sitoutunut olemaan tässä niin taskunlämpöisenä

olen sitoutunut olemaan sitoutumatta mihinkään


ja sitten en ole sitoutunut siihenkään

olen ammottava kasvo, kukaan

Thursday, August 26, 2010

Hao, on aikoja joita en halua kirjoittaa itseeni

on aikoja joita haluan olla kirjoittamatta itseeni

viirutan itseni kaikella, mutten halua kirjoittaa siitä mitään

kun linnut lentävät kahdestaan, ajattelen sinua

siten tämä elämä minut viiruttaa

viiruttaen itsensä täytteen konteksteja

kun olen tukkinut joka sanan ja näyn muistoilla on aika

puhdistaa kenttä, borrar texto, CRTL+N

Monday, July 13, 2009

maailmanlopetus järjestysluku 9812^54^9

taas uni maailmalopusta
ei vain omasta kuolemasta
kaikkien kuolemasta
pommi-iskuja S-Bahnasemilla
tanssin
tiesin joko kuolen tai sitten en kuole

nämä hyvästit
tuuli plärää kirjan sivuja eteenpäin

Thursday, July 9, 2009

..
















Tanssivat on kauniita ja herkullisia.
Roiskahtelevaa elämää!

rakspoksdiupiupaupou

Yhtäkkiä miulla on kaikki tämä rakkaus olemuksessa.
Mysteeri heittelee ees ja taas ja tunnen olevani sen armoilla täysin. Tämän voisin surussani muistaa. Yhtä kirkkaalta taivaalta pulpahtaa rakkaus kuten surukin. Yhtä vähän niistä ymmärrän. Se on hengitystä. Syvää elämää, kuin kohoilevat viinirypäleet ja miun koko tää mitä luulen olevani. Laajenee ja kutistuu. Rakastuu ja surustuu. Tämän kaiken annan mennä ja tulla. Ja kiitollinen.

Tuesday, July 7, 2009

.

Viimeyön unessa henkilöityi kaikkeuden hellä hengittävä syli. Siihen miut oli otettu ja syvästi paineuttu. Suruuni vastattiin juuri kuten piti ja olin kiihottunut ja se hyväksyttiin.

Viimeajat oon ollut joko jossakin psykoosissa tai masennuksessa. Tai siten itse tulkitsisin nämä asiat. Väsyttää tämä suru, joka on jossain toisessa ulottuvuudessa kirjotettu miuhun. Kaikki tapahtuu epävarmuuden läpi. Hävettää kauheasti se, etten ole päässyt tästä oikeastaan eteenpäin. Olen onnellinen auringon lapsi + laahaavat asianhaarat.

Tuesday, June 30, 2009

sekkkkksiä½!

Kariutuuko se siihen kun haluan rakastaa ja rakastella niin paljon. Että haluan sitä niin paljon, etten sitä voi ikinä saavuttaa. En voi päästää irti, koska teeskentelisin vain päästäväni irti. Ja irtipäästäminen on myös aika pelottavaa. Sykin seksuaalista energiaa. Ajatukset väräyttävät samat fiilikset sydämessä liikkelle kuin, että se todella tapahtuisi. Jos kehtaisin, kertoisin tarkemmin.

Wednesday, June 24, 2009

Soutureissu pikkuinen

Noniin Nyt!

Nyt olen saanut airot käteen ja soutelen täällä universumin kokoisessa pikku lätäkössä. On niemiä ja lahtia ja on ulappaa, että huippaa. Parhas idea oli nousta tanssimaan laineiden kanssa ja se kariutui. Pelkojen kareille. Antaa sen olla. Menen salmeen, josta kerran pääsi (40 vuotta sitten) läpi. Nyt kaislat ovat tukkineet sitä, mutta mikään ei estä yrittämästä. Välillä innostun soutamaan ja jätän soutelun sikseen. Jostain on takamus kastunut ja rystyset pinkeinä väännän. Välillä airot lipeää vedestä ja räiskyy. Räiskyy mielikuvitusmatkaseuralaisten päälle. Vauhti huimaa jollain tavalla, mutta sitten taas ei koska päähän on pidettävä kylmänä oli tilanne mikä tahansa. Innostua saa kuitekin vesikasveista. Vesikasveista saa innostua. Ja muista veneistä. Voipi vilkutella. Vilkut vilk!

OI oi oi oi! Mitä liplautusta!

Sunday, June 21, 2009

o

paluu vuoden taakse

pettymys ja pelko oikein kun kenelle voin sanoa
taas että menee taas huonosti ja yhä
miltä ne tuntuu ne silmät kun on itkenyt kauan
niiden iho tuntuu kuumalta herkältä puutuneelta raukealta

yritän rintakehälläni synnyttää saippuakuplia täyteen asioita joiden annan mennä se on hankalaa kun tuntuu ettei se liikuta mitään tästä ei eheydytä

koen jonkinlaista rakkautta sadepisaroissa keltaisen taivaan edellä ja rukoilenrukoilen
joskusjossain saanhan vielä ihastella ihoa ja silittää hiuksia

etten sättisi ja lyttäisi itseäni näin

Sunday, June 7, 2009

välin pitä mätön

Välinpitämättömyyshulluus. Huohottelin ratikassa ja käpsyttelin ympäriinsä. Silmät auki niinku lapsilla. Mitä. Itkettäänaurattaajaoksettaa juuri sen verran, että ei yhtään.

Kuukaudessa olen vanhentunut kaksi vuotta ja käteni näyttävät muinaisilta.

Rakkaudenkaipuuta jäin huohottamaan tänne kuivalle rannalle. Jossa on näitä olemattomia olentoja. Silitän niiden hiuksia ja suutelen sitten solisuulle. Sätkin ja huohkaan siellä rannalla. Sydän räjähtää rinnasta ulos heihei. Ei lähtenyt mihinkään, soittelin vain muita sydämiä apuun. Huohotusta. Ei tämä ollutkaan välinpitämättömyyttä vaan huohotusta.

Haluan räjäyttää kaksi sydäntä vastakkain ja voisivat vaihtaa numerot ja rakastaa uudelleen.

Thursday, May 28, 2009

Uudet sammarit

Unet vetää suruun keskiruumista eli sydämenkohtaa. Unet ja elämä, yhtä häilyväisiä. Herään ja mietin mitä unta tuli nähtyä ja sitä, millaista elämää on tullut tähänasti elettyä. Elämä täytyy konstruoida uudelleen ja uudelleen. Ne ovat muistoja. Muistoista palapelaan taas ja taas kuvaani itsestäni kuuntelematta tämänhetkistä itseäni.

Olen todella surullinen ollut. Surua ja melankoliaa. Eilen olin dynaamisessa meditaatiossa ja tuntui aika vahvasti, että kaikki se rääkyminen ei ollut minun suruani. Tuntui tulevan ehkä äitini puolelta. Tai aika vahvasti siinä koin äitiäni. Oliko se omaa suhdettani äitiini vai äitini surua. Aaaaaah. Ihanaa. Huusin niin VITUSTI, että aaaaaaa!

Ja se rakkaus. Se on kokoajan tässä. Se ei mene mihinkään. Olen niin rakastunut sinuun, että en tiedä onko se edes totta. Hävettää miten voin olla niin sokeasti kiinnostunut vain sinusta. Pelottaa, jos se tunne katoaisikin yhtäkkiä ja samalla jos joudunkin elämään sen kanssa koko elämäni. Ajatukset, jotka liittyy tähän tuntuu tukahduttavilta ja surullisilta toivottomilta. Itse fiilis on varmaan toisenlainen, voimauttava. Saatana olen elossa ja mitä kaikkea!

Wednesday, May 20, 2009

moi vau

Sylikkäin
yhteisellä matkalla
meihin maailmaan
rajattomuuteen

moi kun oot vau
ollaan jossain yhteisessä energiassa
valkoisen lakanan alla ehkä
hymyilemässä
toisillemme
ja avaruuteen

tämä totuus
puhdas itse
tuntuu hyvältä
tuntuu pahalta

Tuesday, May 19, 2009

Prag



Prahan metrosta

Toinen. Varmasti rankkaa kun joudut joka päivä
matkustamaan niin kauan yliopistolle
Minä. Ei, rakastan matkustamista. Kaikkea matkustamista.
Junassa, metrossa, lentokoneella, laivalla ja pyörällä.
Varsinkin pyörällä. Kävelystä en pidä niin paljon.
Toinen. Niin, mutta kun teet sitä joka päivä.
Minä. Ei, rakastan sitä.

Sunday, May 17, 2009

itken vedessä

itken 47 minuuttia
kyynelet valuu korvia kohti
vaihdan asentoa
yksi hulahtaa suoraan korvakäytävään

tipahdan veden alle

eristynyttä täällä

kalat pusuttelee turvonneita silmiäni
ja haron vesikasveissa on sameaa

kyyneleni matkaavat
ehkä jo jonkun toisen silmissä

kun humahdin veden alle
en enää tiennyt kenen itkuja itken
ja miksi
vai itkinkö edes

hirviölle joka olin

haista paska
siulla on jotain tummaa sisälläs
heitä se pois
oot niin vaikee ja itsekäs
on rumaa mitä teet muille
siulla on jotain rooleja meneillää


häivy miusta

Tuesday, May 12, 2009

limaa -- aaaa

välinpitämättömyys
venyvää limaa
sellaista mitä minusta tulee ulos joskus

mieli ja keho venyvässä limassa
on kuin ulostetta ja jäin siihen hengailemaan

en tiedä kuka olen
ja yritän löytää itseni heijastuskuvasta
mutta se olikin vain tarkastuskatsastus
joko hyväksyn itseni
hyvältä näyttää
mutta en hyväksy

tiedän etten ole se mikä olin eilen
tiedän etten ole

Friday, April 17, 2009

Millaista elämä on nyt

on niin siunattu olo
luotinko kaikkeuteen ensin
vai ottiko se miut huollettavaksi kysymättä

olen onnellinen
olen enemmän itseni
rohkea joskus
vapaa ehkä

ihastuminen

olet huoneesani
tiedän mitä aijon
aijon kertoa siulle, että oon ihastunu siuhun

ilma muuttuu intensiivisemmäksi
en nää muuta kuin punaisen paitasi
sydän vetää jossain kiertoradalla jotenkin ihan kieroon

sitten kerron

se onkin rohkeinta mitä olen tehnyt pitkään aikaan
kirkas valo sokaisee
enkä ole jotenkin itseni
ja kuitenkaan kuka muukaan

nyt olen täynnä unelmia ja toivoa
se tuntuu ajan tuhlaukselta